kalliolan setlementti logo

Kokemuksia kuntoutuksesta

Tällä sivulla on muutamien myllyhoidon käyneiden ihmisten kommentteja hoidosta. Kommentit on poimittu lehtiartikkeleista.

PÄIVI
– Kävelin tärisevänä työpaikalleni Yleen ja sanoin toimituspäällikölle, että mulla taitaa olla ongelma viinan kanssa.
Työpaikalla tultiin vastaan, jotta Istala saisi hoidettua itsensä kuntoon. Hän sai sairauslomaa ja kirjautui Kalliolan kuntoutusklinikalle Myllyhoitoon.
– Se on ollut elämäni paras korkeakoulu, Istala summaa.

Hän oppi siellä myös paljon itsestään.
Yhden ryhmätyön aikana piti kuvailla muita toipilaita. Kun tuli Istalan vuoro, ryhmäläiset heittivät fläppitaululle häneen liittyviä kuvailuja. ”Puhelias” ja ”kaoottinen elämäntyyli” siellä ainakin vilahtivat.
– Ryhmänvetäjä kysyi, tunnistanko itseni näistä. Sanoin kyllä, mutta sieltä puuttuu kaksi tärkeää asiaa. Oikeasti olen ujo ja arka.
Tämän jälkeen koko ryhmä repesi nauramaan”
Anna 13.9.2012

JARI
”Tullessa en tiennyt Kalliolasta oikeastaan mitään”, hän sanoo. ”Ihmettelin vain, miksi minun täytyy tulla tällaiseen paikkaan, joka on vankilan, armeijan ja vinksahtaneiden hoitolan välimuoto. Ei saa olla tietokonetta, ei kännykkää, ei televisiota.”

Käsitys paikasta muuttui kuitenkin nopeasti.
”Istuin tuossa tuloaulassa, ja luentosalista purkautui ihan fiksun näköistä porukkaa”, hän sanoo. Luentosalista tulijat näyttivät talon työntekijöiltä tai joiltakin kurssilaisilta. He eivät vastanneet mielikuvia alkoholisteista.
”Osa porukasta tuli kättelemään ja toivottamaan tervetulleeksi”, Jari sanoo. Siitä alkoi kehittyä sellainen mukava lämminhenkisyys.”
Helsingin Sanomat 8.9.2008

EEVA
”Kävin vanhempainyhdistyksessä, jumppasin ja join kuusi puolen litran tölkkiä olutta päivässä”, Eeva kertoo.
Äiti sai juoda rauhassa ja käydä vuosia A-klinikalla ennen kuin huoli omasta terveydestä, tulevaisuudesta ja alkoholinkäytöstä saivat hänet lähtemään myllyhoitoon. Kalliolan Nurmijärven klinikalla Eeva on selvitellyt kolmikymmenvuotista juomishistoriaansa. Eräänä päivänä hän sai todella vaikean tehtävän:
”Minun piti olla kokonainen päivä niin, etten auttanut ketään”.
Suurin osa myllyhoitoon tulevista naisista on työssä käyviä ja perheellisiä.”
Helsingin Sanomat 31.3.2008

KARI
”Aloitin päihteidenkäyttäjille suunnatun myllyhoidon. Se oli parasta siihenastisessa elämässäni. Ymmärsin olevani riippuvuuspersoona, joka oli ottanut lääkkeekseen alkoholin.”
Kotivinkki 28.2.2008

MINNA
”Kävelin 21.8.2002 Kalliolan klinikalle. Sinne jäi minun juomiseni. Sen kuukauden aikana opin, että olen alkoholisti ja jos haluan pitää sen mitä minulla on, en ota tippaakaan.”
Suora 6.2008

HANNU
”Tajusin, että en ole kamala tai poikkeuksellisen paha ihmisenä, vaan minulla on sairaus, jonka nimi on alkoholismi. Viinan juonti sai aikaan sen, että moneen vuoteen kukaan ei erityisesti välittänyt minusta. Sitten tulin myllyhoitoon ja koin, että minusta välitetään.”
Apu 43 / 2007

MIKKO KUUSTONEN
”Ihmiset ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaista apua. Omalla ja monien ystävienkin kohdalla se osoittautui erittäin toimivaksi ratkaisuksi. Pidän sitä etuoikeutettuna mahdollisuutena. Sellainen projekti tekisi erittäin hyvää vaikka ei kärsisi mistään ongelmasta.”
MTV3 Viihde 26.4.2010

JANUS HANSKI
”Janus myöntää, että 25-vuotiaaksi rockn’n roll elämä maistui. Esikuvat olivat Jim Morrisonia ja James Deania ja muita, jotka kaikki kuolivat alle kolmikymppisinä.
– Suomalaisten starojen elämät Olavi Virrasta Irwin Goodmaniin päättyivät surkeaan juopon kuolemaan. Vähitellen aloin ymmärtää, mihin elämäni oli johtamassa. Myllyhoidon alkuun tuuppaamana ja tovereitteni elämäni loppuun jatkuvalla tuella pääsin kiinni raittiiseen elämään. Siitä en irti päästä!
– Olen 41. Jos en olisi pannut korkkia kiinni, todennäköisesti olisin jo kuollut – meno alkoi olla niin pakonomaista, kaikkea muuta kuin hulvattoman hauskaa.”
Iltalehti 29.4.2010

TAUNO
”Ennen töihin paluuta Kalliolan päihdeklinikassa järjestettiin tapaaminen, johon osallistuivat esimieheni lisäksi työterveyslääkäri ja Ritva (työkaveri) sekä Kalliolan klinikan päihdeterapeutti. ”Olin otettu, että kaikki tulivat”. Esimies oli yllättynyt Taunon alkoholismista. Hän jopa itki vähän. Ritva uskoi Taunon raitistuneen jo silloin. ”Aluksi pelotti, miten tämä vaikuttaa meidän toveruuteemme, mutta se onkin lähentänyt meitä”, Ritva sanoo.” Ote Helsingin Sanomien jutusta 23.5.2011