”Turhautuminen on vaikuttamisen polttoainetta”

Kun sisällä on pakottava tarve vaikuttaa, mitä kannattaa tehdä? Tarttuako banderolliin, puoluekirjaan, spraymaaliin vai kitaraan? Kysymykseen etsittiin vastauksia Kalliolan setlementin teatraalisessa ilmiöillassa Arvorulettia: aktivismi vs politiikka. Keskustelussa väreili optimismi: sinä voit vaikuttaa!

 

Kalliolan setlementtitalo muuttui maaliskuussa kansalaistoiminnan näyttämöksi, kun teatraalisen talk show´n sarja Arvorulettia alkoi. 160 hengen yleisön lisäksi keskustelemassa olivat Susanna Kuparinen, Aleksi Pahkala, Tarja Halonen, Li Andersson, Paleface eli Karri Miettinen ja Antti Rautiainen. Kulttuurilla vaikuttivat Improsiskot sekä myös juontajan pestiä hoitanut Kari ”Kärtsy” Hatakka.

 

Äänestysaktiivisuus laskee, eikä puoluepolitiikka kiinnosta. Voisi siis luulla, että ollaan apaattisuuden ytimessä. ”Väärin!”, huusivat panelistit.

 

– Suurin kriisi on puolueissa, ei ihmisten halussa vaikuttaa. Nykyiset puolueet on luotu maailmaan, jossa jäsenmäärä oli aivan toista mitä nyt, Andersson sanoi.

 

Tarja Halonen lisäsi vettä myllyyn optimismillaan.

 

– Äänestäminen tulee varmasti kokemaan uuden nousun. Vielä 2000-luvun alussa oli toimittajia, jotka sanoivat, etteivät äänestä. Se oli jopa älykkyyden merkki. Olen optimistinen, että ihmiset ovat järkeviä. Kyllä he äänestävät.

 

Etsi joukkosi, karta kuplaa

 

Mikä sitten olisi paras tapa saada äänensä kuuluviin? Illan viesti oli, että jokaisen kannattaa etsiä ne omat tapansa. Keinoja on.

 

Karri Miettinen kertoi olevansa kiinnostunut musiikilla vaikuttamisesta. Li Andersson sanoi lähteneensä politiikkaan, koska aiemmin kansalaistoiminnassa hän kyllästyi yrityksiin vaikuttaa päättäjiin. Susanna Kuparinen kertoi kasvaneensa ympäristössä, jossa oli tavallista korjata virheet yhteistyöllä. Antti Rautiaisen ja Aleksi Pahkalan keino on kansalaisaktivismi.

 

Muitakin keinoja on: äänestäminen, elämäntapavalinnat, mielenosoitukset, kansalaisaloitteet, ostopäätökset. Paras vaikutus saadaan erilaisia keinoja yhdistämällä.

 

– Pitäisi aina käyttää sekä politiikkaa että aktivismia. Aktivismia voi pitää yllä vaalien välillä. Se on taitolaji, jota erilaisten järjestöjen tulisi pitää esillä. Kyllä ne päättäjät kuulevat, Halonen sanoi.

 

Li Anderssonin mukaan toiminnan vaikuttavuutta ei voida mitata suoraan. Iso muutos syntyy monista pienistä asioista, eikä aina yhdestä mielenosoituksesta tai äänestyksestä.

 

Helpointa vaikuttaminen on yhdessä, ei yksin. Tärkeää kuitenkin olisi oppia ymmärtämään maailmaa laajemmin kuin sen oman porukan kautta.

 

– Ei saisi vajota kuplaan, jossa kaikki ajattelevat samalla tavalla, Halonen lisäsi.
 

Kaikki on politiikkaa

 

Mikä nyt tuntuu uudelta ja saavuttamattomalta, voi pian olla totta. Susanna Kuparisen mukaan tämä pätee esimerkiksi naisten oikeuksiin.

 

– Usein logiikka on, että aiemmasta maksimista tulee minimi. Sama on tapahtumassa eläinoikeuksien kohdalla. Aika kauan thaimaalaiset marjanpoimijatkin saivat kykkiä metsässä, ennen kuin heidän oikeuksiinsa tuli parannus. Emme saisi vaipua kyynisyyden valtaan.

 

Politiikkaa ei ole poliitikkojen yksinoikeus. Li Andersson kantoi huolta siitä, kuinka monipuolisesti kaikki instituutiot pitävät esillä erilaisia kulmia ja totuuksia.

 

Perussuomalaisten jytky muutti Miettisen mukaan poliittista kulttuuria. Poliitikot eivät enää olleet kaukaisia ja puhuneet vaikeaselkoista kieltä.

 

– Aikana, jolloin on suuri apatia, vaaleissa pärjäävät ne, joilla on provosoivimmat jutut ja parhaat mainostoimistot, Miettinen sanoi.
 

Tule mukaan!

 

Politiikan huono maine on Li Anderssonin mukaan paras syy vaikuttaa asioihin. Toimeentulotukeen liittyvät sotkut vaikeuttavat ihmisten selviytymistä ja samalla uskoa instituutioihin.

 

– Juuri tämän takia kannattaa mennä politiikkaan. Tarvitaan parempia päättäjiä. Kaikki kiinnostuneet vain ehdolle!

 

Keskustelijoiden asenteista huokui optimismi. Antti Rautiaisen mukaan tärkeää on pitää huolta todellisen vaikuttamisen mahdollisuudesta. Tyhmiä äänestäjiä ei ole.

 

– Uskon että ihmisillä on kiinnostusta vaikuttaa asioihin. Siinä vaiheessa kun ihmiset kokevat, että heillä on valta vaikuttaa, he jotenkin tulevat järkiinsä.

 

Aleksi Pahkala kysyi osuvan kysymyksen: miksi me emme osallistu edes taloyhtiön kokouksiin? Pahkalan mukaan aktivismin ja vaikuttamisen tulisi olla positiivinen juttu, ei pakkopullaa tai mitään pelottavaa.

 

Tätä näkökulmaa kannatti myös Tarja Halonen. Hän muistutti, ettei mikään hyvä ole itsestäänselvyys.

 

– Asiat eivät pysy, ellei niistä pidetä huolta.
 

Arvorulettia: aktivismi vs politiikka oli vasta alkua. Keskustelu jatkuu läpi vuoden.

 

Tulevat Arvorulettia-näytökset Kalliolan setlementtitalossa:

  • Nuoret ja unelmat 15.5.
  • Julkisuus ja media 14.9.
  • Ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus 29.11.

 

Ilmiö-illat ovat osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa.

 

#arvorulettia #Setlementtitalo

 

Arvorulettia on Kalliolan setlementin tuottama neljän ilmiö-illan sarja, jossa yhteiskunnalliset ilmiöt ovat asiantuntijoiden, mielipidevaikuttajien, taiteilijoiden ja kansalaisten tarkastelussa. Tapahtumiin on vapaa pääsy, ja yleisössä pääset halutessasi mukaan keskusteluun interaktiivisesti, äänestyksillä ja yleisöpuheenvuoroilla. Setlementtitalon tilat ovat esteettömiä.