100 tarinaa, 20 tunnetta: Ilo

”Ilo tuntuu jossakin tässä rintakehän alapuolella. Se on siinä, vähän samassa kohtaa kuin ahdistus.

Yksi tarina tulee mieleen, kun vanhin poikani oli ehkä 2–3-vuotias ja rupesi syömään itsenäisesti. Poikkeuksellisesti poika halusi nimenomaan, että ostamme savustettuja ahvenia. Ne olivat aika pieniä ja niiden perkaaminen oli näpräämistä. Minä perkasin niitä ja poika veteli hirveellä innolla ahvenen palasia. Siinä me naureskeltiin yhdessä. Meille syntyi sellanen suhde siinä. Oli niin makeeta nähdä, kun hän nautti ruuasta, mitä mä tuotin. Se oli ilon hetki. 
Ruoka on aina sellainen asia, johon sisältyy iloa. Kun kokkaa jollekin toiselle tai kun jaetaan ateria yhdessä. Siinä on ilo läsnä.

Tunnetilana ilo on sellainen, että se on koko ajan läsnä. Se on vähän niin kuin aurinko, joka voi olla pilvien takana piilossa, mutta se ei tarkoita, ettei sitä olisi olemassa. Tarkoitan sellaista sisäistä maailmaa. Ja joskus on vaan sitten sellaisia ulkoisten ja sisäisten impulssien aiheuttamia hetkiä, jolloin ilo tulee esiin. Ilontunne voi tulla räjähdysmäisesti tai se voi olla koko ajan siinä.

Ilo ei mene koskaan kokonaan pois – ainakaan mun elämästäni. Se on aina olemassa. Joskus pitää tehdä vähän enemmän töitä, että mä löydän sen sieltä, mutta se on aina olemassa.

Joskus ihmiset sotkee ilon onnellisuuteen. Onnellisuus on paljon monimutkaisempi tila.”

~ Antti, 46

 

💌 Tunnetarinan kirjoittaja Heidi Nygren​ on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 21/100.