100 tarinaa: Ihailu

”Ihailu on niin kuin fanittamista. Mä fanitan Sannia, sitä laulajaa ja tubettaja Cessupetshopsia.

Me oltiin viime kesänä Tubeconissa, kun mä pääsin sinne äitin entisten töitten kautta. Heti kun me tultiin ovista sisään, niin Cessu oli siinä ja mä olin lähellä pyörtyä. Mä juoksin sen luokse, mutta mä en oikeen saanut sanoja ulos, niin äiti jutteli sen kanssa. Sitten mä halasin sitä ja meistä otettiin myös valokuva.

Ensimmäisen kerran mä tapasin Cessun, kun me oltiin Lanttilassa. Se on sellainen kirpputori Lahdessa. Cessu käy siellä aika usein. Me nähtiin Cessu ja kun mä tajusin, että se on se, mä menin kyyryyn ja mä olin ihan hiljaa. Äiti kysyi, että miten mä olen niin hiljainen. Vasta autossa mä sanoin äitille, että mulla on sulle vähän asiaa ja huusin: ”Se oli Cessupetshops!”

Tubeconissa kerroin sille sitten, että me ollaan tavattu aikaisemminkin.

Mä ihailen myös 6. luokkalaisia. Ne on tosi kilttejä ja tosi kauniita. Meidän luokalla ei ole vielä kummeja, kun ne tulee vasta 3. luokalla, mutta kutoset on vähän niin kuin koulukummeja. Niillä on tosi hienoja vaatteita ja ne pitää aina niin hienosti niiden hiuksia ja ne osaa meikata tosi kauniisti.

Mä saan meikata vasta yläasteella. Mulla on ruskea ripsiväri. Sitä saan vähän käyttää, mutta vain äitin luvalla. Kouluun sitä ei saa laittaa. 

Ihailu tuntuu jaloissa. Tekee mieli heti alkaa hyppimään.

Jos avaruusoliolle pitäisi selittää ihailu niin, ehkä alkaisin selittää, että jos niitten planeetalla olisi vaikka joku kuuluisa, vaikka lentolisko ja sitten se fanittais sitä.  Selittäisin, että ihailu on vähän niinku sama asia.”

~ Tyttö, 9

 

Tunnetarinan kirjoittaja Heidi Nygren​ on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 26/100.