100 tarinaa: Myötätunto

”Myötätunnon voi selittää yhdellä lauseella: Myötätunto on tunne, joka saa ihmiset tekemään oikeita asioita ja myös välittämään ja pitämään toisista huolta.

Mä en ehkä saanut lapsuudenkodissa niin paljon myötätuntoa kuin mitä olisin kaivannut. Mä olen vähän kadehtinut ihmisiä, jotka luonnostaan tuntevat myötätuntoa. Mä olen huomannut, että voi ehkä tehdä sellaisen valinnan, että voi tehdä toiselle ihmiselle jotain hyvää ilman, että tuntisi voimakasta myötätuntoa. Myötätunto on ehkä jotain semmoista, jota mä olen aina kadehtinut. Ihmisiä, jotka tuntee luonnostaan myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan.

Myötätuntoa on hankala kuvailla. Se vaatii pysähtymistä, että pystyy tuntemaan semmoista aitoa myötätuntoa. Se vaatii sitä, että kuuntelee ihmistä, että se myötätunto tulee esiin. Siitä tulee mieleen jollain tavalla vähän surullinenkin olo. Se on sellainen tunne, joka laittaa pysähtymään, mutta se myös vaatii pysähtymistä.

Olen huomannut, että myötätunto on myös se, joka auttaa ihmisiä rakentamaan luottamusta, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan. Se on hirveän tärkeetä.

Jos maailmassa olisi enemmän myötätuntoa, ihmiset tekisivät oikeita asioita sen sijaan, että he tekisivät väärin. Eivätkä ihmiset ajattelisi vain itseään. Myötätunto on sitä, että pystyy asettumaan toisen ihmisen asemaan, kun toisella ihmisellä on hankala olla.

Mä varmasti olisin mukavampi ihminen mun läheisilleni tai sellaisille ihmisille, joille sillä olisi merkitystä – siis sillä myötätunnolla. Myötätunnon tunteita toki tulee siis joka viikko ja niitä tilanteita, jolloin myötätuntoa on. Tulee mieleen kaksi esimerkkiä. Monesti ravintolassa käydessä mä tunnen myötätuntoa niitä tarjoilijoita kohtaan, jotka tekee raskasta vuorotyötä ja kantaa mulle ruokaa – josta minä maksan tietysti heille – mutta he tekevät aika kovaa työtä sen eteen. Tunnen heitä kohtaan myötätuntoa. Ja sitten mä tunnen myötätuntoa kotona vaimoa kohtaan, jos hänellä on vaikeata. Jos on jotain fyysisiä ongelmia tai muuta.

Myötätunto ei ole pelkkä tunne, vaan se vaikuttaa myös tekemiseen. Toki se on niin tilanteesta riippuva asia. Jos noita kahta esimerkkiä ajattelee niin tietysti tässä jälkimmäisessä esimerkissä, totta kai se vaikuttaa mun tekemiseeni. Ensimmäisessä esimerkissä ei ehkä vaikuta. Tai no, saatan ehkä jättää tippiä, jos on oikein mukava tarjoilija – ja ehkä vähän tavallista enemmän.

Eikö näin sanota, että kun ihmisellä menee hyvin, se äänestää kokoomusta ja kun sillä menee huonosti, se äänestää vasemmistoliittoa ja kun menee tosi huonosti, niin silloin rukoillaan jumalaa. Että, jos pystyisi aina riippumatta siitä, miten itsellä menee asettumaan toisen ihmisen asemaan.”

~ Jussi, 35

 

Tunnetarinan haastattelija & kirjoittaja Heidi Nygren​ on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 31/100.