100 tarinaa: Nainen ja nainen ei ole sama  

”Nainen on nekru tässä maailmassa” käänsi P. Saarikoski J. Lennonin Woman Is the ”N”of the World -biisin sanoituksen suomeksi. Raffisti sanottu. Valitettavasti vaan aika tottakin.

Ja juuri noin raffia se on ainakin silloin, kun pähkäillään naisen asemaa ja tasa-arvoa globaalilla tasolla. Naiset eivät – totta vie – ole tasa-arvoisia edes keskenään. Kuten Saudi-Arabiassa aikoinaan työskennellyt tuttuni sanoi: ”Perheen koirillakin oli enemmän arvoa kuin mustiin jätesäkkeihin puetuilla vaimoilla”.

Viime syksyn suuri uutinen Saudeista kuuluikin, kun naiset saivat oikeuden ajaa autoa. Se lienee jo enemmän kuin koiralla konsanaan.

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Sitä on virallisesti vietetty vuodesta 1911. Päivän historia kytkeytyy läheisesti naisten äänioikeustaisteluun ja naisasialiikkeeseen. Ajatus eri maissa samanaikaisesti vietettävästä naistenpäivästä syntyi samoihin aikoihin Euroopassa ja Amerikassa. Virallisesti päätös kansainvälisen naistenpäivän vietosta tehtiin Kööpenhaminassa vuonna 1910. Suomessa vietettiin ensimmäisen kerran kansainvälistä naistenpäivää 8.3.1914, joka sittemmin vakiintui meidän omaksi kansainväliseksi juhlapäiväksi.

Kansainvälistä naistenpäivää vietetään nykyään kaikissa maanosissa ja lähes kaikissa maissa.  Monissa maissa naistenpäivä on virallinen juhlapäivä. Länsi-Euroopan maissakin päivän vietto on vakiintunut ja Itä-Euroopassa päivän vietolla on pitkät perinteiset ja vakiintuneet muodot. Palkallisia vapaapäiviä ja kukkia ja sen semmoista – juhlapuheiden lomaan.

Naisena oleminen ei kuitenkaan ole aina yhtä juhlaa – ei Suomessa eikä muualla maailmassa.

Naisena oleminen ja eläminen on usein arjen kannattelua. Naisena toimiminen on yleensä tasapainoilua oman ja toisen edun sekä ehtimisen ja kiireen kanssa. Naiseksi kasvaminen vaatii epämukavuuden sietokykyä ja tunneälyllistä tilannetajua. Nainen luovii, huolehtii, johtaa ja vahvistaa perhettä, sukua, yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Ilman meitä naisia maailma olisi surkea paikka elää. Naiset kannattelevat yhteiskuntaa – kaikkialla maailmassa.

Mutta naiset ja naisetkin ovat erilaisia.

Se, millaista on elää naisena Suomessa, on erilaista kuin millaista on elää naisena esimerkiksi sotaa käyvissä maissa tai kolmansissa maissa. Ihmisten hyvinvointi ei lisäänny eikä köyhyys vähene kehittyvissä maissa, mikäli naisten tasavertaista oikeutta osallistua, kouluttautua ja kehittyä ei edistetä. Naisten tasa-arvon edistäminen on myös ihmisoikeuksien edistämistä.

Myös miehet hyötyvät yhteiskunnasta, jossa naiset ovat tasa-arvoisia miesten kanssa. Tasa-arvoisen naisen perhe on koulutetumpi, pienempi ja terveempi, ja tämä vauhdittaa myös koko yhteiskunnan taloudellista kasvua ja hyvinvointia. Tämä on tutkimuksissa todistettu moneen kertaan.

Tyttäreni teki juuri mantsan esitelmän Etelä-Sudanista. Hän koeponnisti esityksen minulle. Fakta oli kovaa ja meinasi itku päästä.

Nainen on todella nekru Etelä-Sudanissa. Ilman koulutusta. Surkeaa terveydenhuoltoa. Korkea lapsikuolleisuus. Liiallinen äitiyskuolleisuus. Jatkuva nälänhätä. Toistuvaa väkivaltaa. 

Iso joukko maailman naisia joutuu luopumaan oikeuksistaan – tai niitä ei ole koskaan ollutkaan.

Siihen nähden me suomalaiset naiset olemme miehiä. Kuten toinen Saarikoski – se Laura – kirjoitti Hesarissa jokin aika sitten.

Hän kirjoitti: ”Asuttuani vuosia Yhdysvalloissa ymmärsin, että ajattelisin, puhuisin ja toimisin eri tavalla, jos olisin amerikkalainen nainen. Suomalainen nainen on Yhdysvalloissa mies.”

Suomessakin naiset ja naiset ovat erilaisia.

Yksi Suomen voimakkaimmista ikuisuusväännöistä on käyty äitiyden ratkaisuista ja valinnoista. Rystyset valkoisina vääntävät kotiäidit vastaan uraäidit. Näissäkin tapauksissa usein halutaan pelkistää joksikin. Tuskin kukaan äiti on koko elämänsä vain toisena.

Kotiäitiys – tylsää puuhastelua tyhmille, väitetään. Tai Uraäitiys – kunnianhimoisten narttujen pyrkyryyttä, väitetään niinkin.

Vaikka Suomessa kotiäitien määrä on hiukan nousussa, palkkatyössä käyvien työikäisten äitien osuus on edelleen lähes 80 prosenttia. Kansainvälisesti tätä voidaan pitää korkeana määränä.

Kotiäiti saattaa mielessään sääliä työhön ”pakotettua” sisarta, jonka elämä on yhtä kiirettä ja sukkulointia kiihtyvässä oravanpyörässä. Ja ns. uraäiti saattaa epäillä, että kotiäiti pakotetaan kotiin hoitamaan lapsia ja että vuosien jälkeen paluu työelämään käy täysin mahdottomaksi.

Kultaista keskitietä tähänkin mielipide-aallokkoon kaivataan. Naisten erilaiset roolit tulee voida yhdistää eikä vaatia kaikkia samaan muottiin.

Muistan oman EU-äänestykseni 90-luvun puolivälissä. Minun ainoa argumenttini ja epäilyni kyllä-äänelle kohdistui naisten tasa-arvokysymykseen. Jos olisimme oikeasti osa Eurooppaa, niin olisiko vaarana, että me naiset menettäisimme vahvan asemamme työelämässä ja yhteiskunnassa. Se oli minun huoleni. En lopulta muista mitä äänestin, mutta kahden vaiheilla roikuin. Ja näinhän se on: on aivan erilaista elää naisena Keski-Euroopassa kuin Pohjoismaissa.

Ystäväni asui miehensä työn takia Strasbourgissa muutamia vuosia.

Hän kyllästyi edustusrouva-tehtävään nopeasti. Jumppaaminen ja posliinimaalaus eivät riittäneet. Töihin oli pakko päästä. Hän oli niin suomalainen nainen.

Naapuriperhe muutti Zurichiin. Mietin perheen äidin elämää ja suurta muutosta. Perhe ei pärjäisi, jos äitikin kävisi samalla tavalla töissä kuin aikaisemmin Suomessa. Päivähoitojärjestelmä tai sen puuttuminen sekä ilmainen kouluruokailu tai sen puuttuminen erilaistavat äitiyttä Euroopassa.

No, on meilläkin tehtävää. Edelleen naisen euro on se reilut 80 senttiä. On – vaikka sitä, miten yritetään selittää pois.

Edelleen perhevapaat rokottavat naisten urakehitystä. Edelleen köyhyys koskettaa naista useammin kuin miestä. Se mikä tietysti on totta: Suomalaisilla naisilla on periaatteessa mahdollisuudet valita, edetä, olla oma itsensä… Periaatteessa siis.

Vuonna 1906 Suomi antoi – kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa – naisille äänioikeuden ja samalla Suomi valitsi maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot.

Näissä vaaleissa 19 naista valittiin 200 kansanedustajan joukkoon. Valitettavasti vielä tänäkin päivänä maailmassa on edelleen maita, joissa naisilla ei ole äänioikeutta. Kaikkien naisten tulee tehdä töitä myös kaikkien maailman naisten puolesta.

Maailma ei ole sama naiselle ja naiselle. Se mikä meille on itsestäänselvää, ei ole sitä muualla maailmassa.

Toivotan kuitenkin meille kaikille erinomaista naistenpäivää – asuinmaasta ja sukupuolesta riippumatta! Kansainvälinen naistenpäivä on tasa-arvo pyrkimyksen ja hyvinvoinnin lisäämisen päivä. Siksi sitä juhlitaan eri puolilla maailmaa. Sitä kohti! Tai ei voi tietää, voi vain ennustaa.

Tarinan kirjoittaja Heidi Nygren on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 13/100.

Kuvat: Unsplash.com