100 tarinaa: Oulussa tapahtuu kauheita

Näin ensimmäisen kerran elämässäni runkkarin samana kesänä, kun täytin seitsemän. Olimme olleet tyttöporukassa uimassa Pikkukoskella. Paluumatkalla kävelimme kaverini Kaijan kanssa etunenässä ja hups – yhtäkkiä edessämme seisoi mies, joka veti käteen. Se oli sellainen tavallinen suomalainen mies. Muistan vieläkin miltä äijä näytti. Tosin meni muutama vuosi ennen kuin täysin ymmärsin mitä oli tapahtunut. Kenellekään asiasta ei hiiskuttu.

Tänä päivänä vastaavaa tapahtuu jatkuvasti erilaisissa viestisovelluksissa.

Pyytämättä voit saada kikkeli-videokuvaa täydessä tehossa. Erityisesti, jos olet nuori tyttö.

Useampikin aikuinen nainen on vuosien varrella tekeytynyt nuoreksi, jotta saisi ilmiön laajuudelle mittasuhteita. Muun muassa toimittaja Paula Sallinen kirjoitti aikuisten miesten käytöksestä. Siitä, miten nämä miehet kärttävät netissä seksiä alaikäisiltä. Tämä tapahtui lähes 10 vuotta sitten. Sallinen tekeytyi 13-vuotiaaksi tytöksi ja sai suoria seksiehdotuksia aikuisilta miehiltä.  

Vuonna 2014 MOT tutki samaa teemaa. Tuloksena oli, että noin 120 aikuista miestä halusi kontakteja alaikäiseen peiteprofiiliin. Kuukauden kestävän testin aikana 48 miestä ehdotti suoraan tai kiertoilmaisuilla seksiä tai ilmaisi muuten halunsa ryhtyä jonkinlaiseen suhteeseen 13–14-vuotiaiden kanssa.

Tällöin tämä esiintuotu ilmiö ei saanut maan hallitusta asettamaan minkäänmoista hätäistuntoa.

Viimeksi vajaa kuukausi sitten eräs huolestunut äiti toimi somessa feikkiprofiilin varjossa ja välittömästi tuloksena oli valtava määrä aikuisten miesten seksisävytteisiä yhteydenottoja. Mikään ei ole siis muuttunut.

Eihän ilmiö ole uusi. Siis se, että vanhat äijät jaakaavat nuoria tyttöjä. Niin on tapahtunut maailman sivu. Netti on vain muuttanut sen toisenlaiseksi.

Kun elin nuoruuttani Keravalla, oli aivan yleisesti tiedossa, että rahaa, röökiä ja viinaa saa yhdestä autosta, kunhan katsoo, kun kuski vetää käteen. Yksi laaki maksoi 50 markkaa. Tämä autoilija oli sellainen aika tavallisen oloinen suomalainen mies. En kuitenkaan kokeillut.

Ennen muinoin myös monilla tutuilla tytöillä oli aikuisia poikakavereita – tai ainakin täysi-ikäisiä. Sellaisia, joilla oli auto ja viikset. Joillakin näillä mimmeillä poikakaverit vaihtuivat tosi tiuhaankin. Sillä tavalla parin viikon välein. Olimme silloin yläkouluikäisiä. Ja kai ne poikakaverit olivat sellaisia tavallisia suomalaisia miehiä.

Tänä päivänä tälle ilmiölle on jo termikin: Grooming.

Grooming on tapahtumaketju, jossa aikuinen valmistelee lapsen tai nuoren  seksuaalista hyväksikäyttöä. Prosessi etenee luottamuksen herättämisestä  ja kiinnostuksen osoituksista pikkuhiljaa eteenpäin kohti todellista tarkoitusperää eli seksuaalista toimintaa. Groomaaja on mukava ja imarteleva sekä luo sitoutuneen tunnelman itsensä ja uhrin välille. Sopivassa vaiheessa hän sitten pyytää kuvia uhrista ja ryhtyy puhumaan kaikenlaisista aikuisten asioista ja vähitellen myös hyvin intiimeistä asioista. Kaikki tämä voi toisaalta imarrella lasta ja samalla myös hämmentää.

Liian usein grooming onnistuu. Siis aivan liian usein!

Mutta ei lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tapahdu vain netin uumenissa. Sitä tapahtuu lasten jokapäiväisessä arjessa; koulussa, harrastuksissa ja – kotonakin.

Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen piirissä on paljastunut satoja lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Liikkeen johto yritti aluksi vaieta rikokset, mutta sittemmin tekojen uhrit tulivat julkisuuteen. Oululainen Kaleva-lehti kirjoitti näistä lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä jo vuonna 2010. Aiheesta tehtiin myös erillinen selvitys, jossa kuvattiin, millaisia jälkiä hyväksikäyttö on pysyvästi jättänyt uhreihin.

Suomen hallitus ei korvaansa lotkauttanut asialle. Hallitusta ei kai kiinnostanut.

Mutta ei lasten seksuaalinen hyväksikäyttö rajoitu vain kotimaahamme. On tiedossa, että lapsia käytetään hyväksi eri puolella maailmaa.

Yksi viimeisimmistä esimerkeistä tuli Espanjasta, jossa liikunnanopettaja oli käyttänyt kymmeniä poikia hyväkseen vuosien varrella. 

Myös katolinen kirkko on kunnostautunut kyseenalaisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön ”mallioppilaana”. Tapauksia pulpahtelee pintaan tuon tuosta: Saksassa, Italiassa, Yhdysvalloissa, Belgiassa – eri puolilla maailmaa. Joku on väittänyt, että joka viideskymmenes katolinen pappi on pedofiili ja pedofilian uhreja löytyy tuhansia eripuolilla maailmaa. Tiedä häntä, mutta aivan liikaa tapauksia on ilmennyt. Siis aivan liikaa.

Muistan, kun olimme perheen kanssa lomamatkalla Thaimaassa vuonna 1977. Prostituutio oli näkyvää ja päällekäyvää. Olin itse lapsi ja näin ikäisiäni tyttöjä isäni ikäisten miesten käsipuolessa. Sellaisten tavallisten suomalaisten miesten. Osa heistä oli toki mieltynyt poikiin. Muistan, kuinka tytöt hymyilivät ja huutelivat ohikulkeville miehille. Innokkaimmat tarttuivat kiinni, myös isääni, jonka käsikynkässä kuljin. Parittajat esittelivät meille lasten kuvia. Nuorimmat näyttivät hädin tuskin alakouluikäisiltä. Olin hämilläni ja asia ahdisti. 

En usko, että tilanteessa on tapahtunut suurta muutosta. Ainakaan parempaan suuntaan. Uskon, että ilmiö on kasvanut suuremmaksi kuin se oli silloin yli 40 vuotta sitten.

Ja juurikin siitä syystä humanitaarisilla avustusjärjestöillä oli yksi iso huoli ylitse muiden, kun tsunami iski tapaninpäivänä 2004 turistirannoille: kuinka ehditään estää lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja suojella heitä ihmiskaupalta. 

Seksuaalinen hyväksikäyttö on tavallista yhtä lailla pakolaisleireillä ympäri maailmaa. Alaikäiset turvapaikanhakijat ovat jatkuvasti vaarassa joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Esimerkiksi Turkin pakolaisleireillä asuu valtava määrä lapsia, jotka ovat paenneet Syyriasta, Afganistanista tai Irakista ilman vanhempiaan. Tiedetään, että heistä moni on joutunut hyväksikäytön uhriksi. Aivan liian moni.  Viimeinen uutinen tämän teeman osalta tuli muutama päivä sitten Jenkkilästä, jossa tuhannet siirtolaislapset ovat kertoneet joutuneensa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi USA:n vastaanottokeskuksissa. 

On kyseessä sitten pakolaisleiri tai rikas Suomi, uhrien tuntemukset ovat samankaltaisia – he kokevat yleisesti häpeää ja syyllisyyttä. Turussakin luennoinut psykologian tohtori Meridel Rawlings on puhunut siitä, miten monet uhrit pitävät hyväksikäytön salassa, koska pahan esiintuominen vaatii nöyrtymistä. Lisäksi hän väittää, että ihminen toistaa elämässään samoja kuvioita ja ne, jotka ovat hyväksikäyttäneet lapsia, ovat itsekin hyväksikäytettyjä alkujaan.

Oulussa nuoria tyttöjä on käytetty hyväksi ja heille on tehty seksuaalista väkivaltaa. Oulu ei ole kuitenkaan ainoa paikka maailmassa missä tällaista tapahtuu. Eikä viime vuosi tai viime vuodet ole olleet ainutlaatuisia. Vastaavaa tapahtuu ympäri maailmaa ja vastaavaa on tapahtunut vuosisatojen ajan. Aivan liikaa. Siis todellakin aivan liikaa.

Maailmassa tapahtuu kauheita. Oulussakin.

Päässäni risteilee miljoona ajatusta. En tunne psykologiaa, lääketiedettä tai lainsäädäntöä riittävän hyvin, jotta siihen voisin varsinaisesti ottaa kantaa, missä se suurin ongelma oikeasti on. Mutta sitä toivon, että seuraava eduskunta lopultakin tekisi jotain lasten suojelemiseksi seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Sitä on kestänyt aivan liian pitkään ja siihen syyllistyvät aivan liian monet – tavalliset suomalaiset miehet. Tai no, ei voi tietää, voi vain ennustaa.

Tarinan kirjoittaja Heidi Nygren on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 12/100.