100 tarinaa: Pettymys

”Pettymys ei tunnu kivalta. Ei se tunnu missään kehon osassa. Eikä se ole niinkään konkreettinen tunne.

On eri asia, kun pettyy itseensä tai johonkin muuhun. 

Petyn itseeni, jos olen luvannut tehdä jotain ja en ole tehnyt sitä. Tai en ole tehnyt jonkun asian eteen tarpeeksi. Vaikka en olisi lukenut kokeisiin tarpeeksi tai vaikka olisin lukenut, ja silti saisin huonon numeron. Silloin petyn.

Jos pettyy itseensä, sitä reagoi eri tavalla kuin jos pettyy muihin. Jos olen pettynyt itseeni, niin se on tavallaan opetus, että pitää seuraavalla kerralla lukea paremmin tai toimia toisin.

Jos petyn itseeni, avaudun jollekin parhaista kavereista ja mä huomaan sen keskustelun jälkeen, että ei enää haittaa. . Parempi vaan nostaa pää pystyy ja jatkaa eteenpäin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi tai tekemätöntä tehdyksi.

Jos mä oon muihin pettynyt, joskus on parempi olla vaan ihan hiljaa. Olen oppinut, että jos on joku korkeammalla oleva henkilö, silloin on parempi olla vaan hiljaa. Vaikka sanotaan, että kaikki me ollaan samalla viivalla – niin se on oikeasti ihan paskapuhetta. Korkeammalla oleville henkilöille en sano mitään.

Kokemuksen ääni kertoo, että jos on pettynyt opettajaan, kannattaa olla hiljaa tai muuten tulee omaan nilkkaan. Silloin mä vaan purkaudun jollekin parhaalle kaverille. Se auttaa.

Olin viime syksynä ulkomailla ja kävin kansainvälisessä koulussa ja tulin Suomeen vähän ennen joulua. Mulle oli sanottu, ettei ole kokeita, mutta kun tulin joulukuussa Suomeen, mua odottikin viisi rästikoetta aiheista, joita mä en ollut opiskellut, ja joihin ei ollut mitään kunnon materiaaleja, jotta voisin lukea niihin kunnolla. Ärsytti, kun ei pidetty sovitusta ja petyin.

Olin myös pettynyt, kun sain esitelmästä vain 8-, vaikka se oli enemmän arvoinen. Tai hissan koe, jossa oli oikeat vastaukset, mutta pisteitä en saanut oikein, tai ope, joka laittoi myöhästymismerkinnän kolmen sekunnin myöhästymisestä. Sitten mä ajattelin, että ihan sama. Se on hetki, jolloin tulee vitutuksen tunne, joka tuntuu hetken ajan. Hetken ärsyttää, mutta sitten se menee vaan ohi. Ei sitä jotain vanhaa jaksa murehtia.

Jos on itseensä pettynyt, tulee vähän syyllinen olo. Tai riippuu mitä on tehnyt: jos on tehnyt väärin jotain toista henkilöä kohtaan, niin silloin tulee paha mieli ja syyllinen olo, kun toiselle tulee paha mieli. Mutta jos on itseensä pettynyt, vaikka huonon numeron takia, tulee syyllisyyden tunne, mutta ei mikään sellainen kauhea. Jos epäonnistuu, niin se tuntuu sellaisena ärsytyksen tunteena.

Jos olen pettynyt vaikka kaveriin tai perheenjäseneen, niin silloin mä sanon siitä. Mutta en mä halua haukkua, vaan mä haluan kertoa ja selittää, koska se toinen ei välttämättä tiedäkään, mitä se on tehnyt väärin. Silloin se saattaa ymmärtää, miltä se tuntuu ja se saattaa pyytää anteeksi. Ja kun olen sanonut sen, niin sitten se unohtuu. Ilmoitan sen niille: ”mä olen pettynyt suhun” ja kerron perustelut miksi ja mitä se toinen teki väärin tai sen syyn miksi olen pettynyt siihen.

Jos on muihin pettynyt, niin se tuntuu vähän vihana. On vihainen, tuntuu ikävältä, epäoikeudenmukaiselta, vähänhuomioidulta. Voiko sanoa kaltoinkohdellulta – vai onko se vähän raffi sana?

Pettymys on ohimenevää – vähän niin kuin vaikkapa palovamma tai ehkä paremminkin paperihaava. Se tulee ja hetken aikaa tuntuu ikävältä, mutta se menee ohi, koska se paranee nopeasti.

Se hetki, kun pettyy, tuntuu pahalta. Ensin tuntuu, että tästä ei yli päästä, mutta se menee ohi nopeasti. Viimeistään viiden tunnin päästä. Eikä se edes koko ajan tunnu, että pitäisi koko ajan itkeä ja kiljua. Parin tunnin päästä kaikki on ohi ja on taas ihan hauskaa ja kivaa.”

~ Koululainen, 15

 

Tunnetarinan kirjoittaja Heidi Nygren​ on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 24/100.