100 tarinaa: Rauha

”Rauha omana kokemuksena on ehkä jotakin sellaista tietoisuutta ja hyväksyntää omasta paikasta ja tilanteesta tässä maailmassa. Se on se tietoisuus ja ymmärrys siitä, että ympäristö ja elämä on sulle ymmärrettävää. Ja että rauha tulee siitä, että sä hyväksyt, että näin on. Ja toivottavasti myös tuntuu siltä, että näin on hyvä. Se tuottaa rauhaa.

Rauha tuntuu ehkä vatsassa, mutta niin päin, että se on itseasiassa enemmän tunteen puute kuin itse tunne. Se on se toivottu olotila, kun ahdistuksen tunne tai paino tai raskaus katoaa ja rauhallisuus tuntuukin tässä vatsassa tai rinta-alueella. Kun sisäinen paino ja raskaus puuttuu, se on aika kiva olotila.

Oman itsensä tunteminen on tärkeää. Mulla on sellainen kahden narratiivin ajatus siitä, milloin ihminen on onnellinen tai rauhallinen omassa elämässään: kun ulkoinen ja sisäinen minäkuva ja narratiivi ei eroa kovin paljon toisistaan. Hirveän helposti ihmiset ryhtyy rakentamaan kuvaa siitä, mitä kokee. Että minkälainen  tai minkä tyyppinen sinun pitäisi olla. Ja silloin sä et voi olla hirveen rauhassa, jos sulla on kovin iso ero näiden kahden narratiivin välillä. Sen takia se tietoisuus ja sellainen rehellisyys siihen olemiseen, että uskaltaa olla kokemansa kaltainen,  tuottaa rauhaa. Se on ehkä tunne rauhasta. Eli on tärkeää, että riittää omana itsenään, että saa olla oma itsensä.

Harmittavan vähän sellaisia rauhallisia hetkiä on ollut viime aikoina. Liian harvoin on pysähtynyt miettimään sitä omaa olemistaan. Sitä vaan touhottaa menemään ja rauhallisuus unohtuu ja puuttuu. Viimeiset neljä vuotta johtajana korporaatiossa on ollut aika työntäyteistä ja hektistä aikaa. Liian vähän on jäänyt aikaa itselle. Se on myös yksi syy, miksi olen vaihtamassa työpaikkaa. Että olisi enemmän aikaa itselle ja omaan rauhoittumiseen.

Siitä on itseasiassa aika kauan aikaa, että on saanut olla todella rauhassa. Mutta yhden hetken muistan: olin Kanarian saarilla tai jossakin turistikohteessa. Mä lähdin yksin haikkaamaan semmoisen kauniin järven ympäri.  Siellä ei ollut juurikaan muita ihmisisä ja sain olla yksin aika tuntemattomassa ja eksoottisessakin paikassa. Kiersin järveä ja huomasin sellaisen vahvan oman riittämisen ja läsnäolemisen kokemuksen – ehkä onnenkin kokemuksen. Hetken oli tosi hyvä olla. Se oli tosi rauhallinen tunne. Se varmaan liittyi siihen, että sai olla yksin mielenkiintoisessa paikassa, ja ei ollut kiire mihinkään.

Mä en varsinaisesti tykkää puhua tunteista. Olen introvertti ihminen. Ehkä se tulee sen introverttiyden mukana. En tykkää puhua itsestäni ylipäätänsä ja tunteet erityisesti on niin henkilökohtainen asia, että en halua yleensä jakaa niitä tai ajatuksia niistä kenenkään kanssa.”

~ Mies, 44

 

Tunnetarinan kirjoittaja Heidi Nygren​ on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 25/100.