100 tarinaa: Sata voi olla paljon ja vähän

Olen kuullut sanottavan, että ikä on vain numeroita. Ei ole. Ikä kertoo sen, miten kauan joku on elänyt, kokenut, nähnyt sekä tuntenut maailmaa ja elämää. Ja se kertoo myös sen, kuinka paljon aikaa on kulunut pisteestä A pisteeseen B.

Kalliolan Setlementti täyttää tänä vuonna 100 vuotta, mikä sai minut pohtimaan ikää, vuosia ja vuosisatoja.

Sata vuotta sitten Suomi oli kovin toisenlainen kuin nyt. Oma isoäitini syntyi 1900-luvun alussa. Tyttäreni puolestaan on syntynyt vuonna 2004. Heidän ikäeronsa on siis reilut 100 vuotta.

Miten heidän elämänsä sitten eroavat toisistaan? No siinä missä isoäitini ei voinut käydä koulua, koska perheessä ei ollut kaikille kenkiä, minun tyttäreni vietti viime syksyn Espanjan Aurinkorannikolla kansainvälisessä koulussa englannin kielellä opiskellen. Isoäitini myös lähti 12-vuotiaana piikomaan herrojen huusholleihin, mutta minun tyttäreni oli saman ikäisenä harrastanut viulunsoittoa jo kahdeksan vuotta. Naimisiin isoäitini meni alle 20-vuotiaana ja sai myös ensimmäisen lapsensa tuossa ikävaiheessa. Tyttäreni ei todennäköisesti tee näitä asioita parikymppisenä – ainakin, jos katsoo tämänhetkisiä tilastoja synnyttäjistä. Kaupungissa asuva ensisynnyttäjä on tänä päivänä noin kolmekymppinen.

Muistan, kun samainen isoäitini täytti 50 vuotta ja hänestä otettiin valokuva keinutuolissa istuen ruusukimppu sylissä. Kun itse täytin puoli vuosisataa, juhlin kunnon bileiden muodossa joraten aamuun asti ison ystäväjoukon ympäröimänä. Näiden juhlahetkien välillä maailma on muuttunut agraarisesta teollisuus-Suomesta kaupunkimaiseksi tieto-Suomeksi.

Joten ei ikä ole vain numero. Se kuvaa yhteiskuntaa ja aikaa enemmän kuin mikään muu. Maailma on ihan toinen toisessa ajassa ja paikassa. Ikä kertoo enemmän maailmasta kuin ihmisestä.

Nykyisin kehityspsykologiassa elämänkaari jaetaan karkeasti lapsuuteen, nuoruuteen, aikuisuuteen ja vanhuuteen. Ennen aikaan lapsuutta ei ollut, nuoruutta ei ollut, ei ollut myöskään aikuisuutta sellaisena kuin sen tänään käsitämme. Kussakin elämänvaiheessa voidaan nähdä eri alavaiheita, joiden rajat ovat liukuvia tai – todella liukuvia:

Lapsuus typistyy, nuoruus venyy, vanhuus väistyy. Slogan ”50 on uusi 30” kertoo kaiken. Ihmisen kohdalla elämään liittyy kuitenkin useita valintoja, joista syntyvä lopputulos on yksi monista mahdollisuuksista. Juuri tässä näkyy ihmisen kehityksen joustavuus. Väitetään, että ihmiskunnan historia on täynnä sopeutumista ja luovuutta. Se mitä se tarkoitti 100 vuotta sitten, on täysin muuta kuin se on nyt, vuonna 2019.

Niin monta jakolinjaa

”Jos nyt olis kansalaissota niin oltaisko me punaisia vai valkoisia?”, uteli tyttäreni pari viikkoa sitten historian opetuksen innoittamana.

En osannut vastata. Samassa tajusin, että tämänkaltainen ”jakolinja” ei ole enää tätä päivää. Jakolinjoja kulkee kyllä edelleenkin, mutta enemmän muista syistä: Ilmastonmuutos jakaa meitä, samoin kasvissyönti. Niin myös liikunta, maahanmuutto, eri kulttuurit ja monet monet muut asiat jakavat meitä. On kaikenlaisia risteileviä linjanvetoja, jolla ihmisen arvomaailma, ihmiskäsitys ja maailmankuva tulee näkyväksi. Pelkkä punainen-valkoinen -valinta-akseli jää liian töpöksi. Se ei  vain enää riitä.

Mutta millainen maailma on sadan vuoden päästä? Millainen se on, kun mahdollinen tyttärentyttäreni syntyy – vaikka vuonna 2030? Tai 2040? Millaista elämää hän tulee elämään? Tai miten tyttäreni juhlii omia viiskymppisiään? Tuskin istuu keinutuolissa, ehkä ei myöskään valvo aamuun tanssien livebändin tahtiin. Ei voi tietää, voi vain ennustaa.

Tarinan kirjoittaja Heidi Nygren on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tarinoita yhdistävät Kalliolan Setlementin arvot sekä yhteisöllemme tärkeät teemat.