100 tarinaa: Tekoälyllä voittoon

Minä luotan koneeseen monessa monimutkaisessa asiassa enemmän kuin vain yhden ihmisen kykyyn arvioida, jäsentää ja tehdä johtopäätöksiä. Koneella tarkoitan ehkä tekoälyä. Tai jotain sellaista. Minä en ole mikään tekoälyn, koneoppimisen ja digitalisaation asiantuntija. Mutta minä uskon siihen silti. Vakaasti.

Uskon, että teknologia pelastaa meidät. Kaikelta. Samalla se muuttaa kaiken. Siis ihan kaiken.

Aika monella alalla asiat ovat jo muuttuneet. Ja aika monella alalla eivät ole. Tai siis: eivät vielä ole. Ehkä isoimmat murrokset ovat tapahtuneet teollisuudessa, finanssi-, media- ja terveysalalla.

Tai oikeammin: lähes kaikkialla muualla mutta ei sosiaalityössä. Siinä työssä, jossa ihminen arvioi toista ihmistä ja hänen tarpeitaan.

Olen elänyt aikana, jolloin pankista nostettiin rahaa kassaneidin laskiessa setelit ja kolikot tiskille, muistan ajan, kun pankkikirjaa ei  enää täytetty käsin, vaan syötettiin koneeseen, samoin muistan pankkiautomaattien tulon, puhelinpankin alkusysäyksen ja niin edelleen.

”Oletko tulossa vai menossa”, kysyttiin. ”Tosi on”, vakuutettiin. Ne oli sellaisia aikoja. Jos silloin olisi ollut tekoäly käytössä, niin olisiko ihan älyttömien lainojen ottaminen voitu estää?

Olisiko kone osannut ennustaa laman? Ja pelastaa monet ihmiset henkilökohtaiselta konkurssilta?

Nykyisin minä maksan Mobile Paylla ja kaikki pankkiasiat hoituvat sähköisesti. Kännykkä on paras pankki.

Tänä syksynä tarvitsin pienen lainan kesäpaikan kunnostukseen. Tein mobiilissa hakemuksen ja muutamassa minuutissa kännykkään kilahti päätös, että laina voidaan myöntää. Tarkemmin paperit täytettiin ja allekirjoitettiin netissä. Kaikki kävi sutjakasti. Ei hakemusta pankkineiti käsitellyt – tekoälyllä mentiin. Toki loppusuoralla ihmisetkin ottivat asiaan kantaa: minä itse ja joku pankkihenkilö.

Terveydenhuollossa on todettu, että tekoälyn ja ihmisen kombo tekee parempia diagnooseja ja päätöksiä.

Tekoäly lisää hoitovarmuutta vähentämällä intuitioon pohjautuvan päätöksenteon merkitystä mahdollistamalla suurten, ihmisaivoille mahdottomien tietomassojen käsittelyn. Mitä enemmän tietoa, sitä parempia tuloksia. Toki ihmistäkin tarvitaan. Ihminen loppupeleissä tekee tekoälyn. Ihminen seisoo algoritmien takana.

Tekoälystä on moneen. Ja se on mahtavaa. Silti monia pelottaa. Toki syystäkin. Olisiko Donald Trump valittu presidentiksi ilman tekoälyä?

Sosiaalipalveluiden puute tekoälyhyödyntäjänä on kuitenkin outo homma.

Usein toki vedotaan eettisiin näkökulmiin. On vaarallista, jos ihmisiä ryhdyttäisiin luokittelemaan ja määrittelemään taustansa ja historiansa valossa. Näin väitetään.

Mikä siinä sitten on niin pelottavaa? Tai vaarallista? En ole varma, mutta ei ehkä mikään. Toki aika epämääräistä moni asia voisi olla. Epämääräistä siksi, että sosiaalityössä moni asia on kvalitatiivista – tulkintaa ja vailla todellisia mitta-asteikkoja. Tieto perustuu ihmisen arvioon ja määrittelyjen menetelmät eivät ole yhdenmukaisia.

Esimerkiksi joissakin kunnissa on käytössä ns. huoli-ilmoituskäytäntö. Huoli-ilmoitus on mekanismi, jossa kuka tahansa voi ilmaista huolen lapsesta, vanhuksesta tai muusta kuntalaisesta. Huoli voi olla melkein mitä tahansa: ”Vanhus ei syö, nuori juo, isä huutaa, äiti sekoilee”. Ilmoituksen pohjalta virkakaarti sitten päättää ryhdytäänkö johonkin vai ei. Tämä data voisi olla mielenkiintoista arvioitavaa tekoälyn avulla. Mutta mitä se lopulta kertoisi? En tiedä. Eikä tiedä ehkä kukaan muukaan. Mutta olisiko joku valmis kokeilemaan?

Järjestimme Kalliolassa setlementtityön juhlapäivän eli Sipinpäivän sekä tämän 100-vuotis juhlavuotemme kunniaksi seminaarin, jossa pohdimme tätä tekoälyä sosiaalipalveluissa. Puhujina olivat mm. professori Krista Lagus sekä tietojohtaja Matti Ristimäki, joka on ollut vahvasti mukana kenties Suomen ensimmäisessä kokeilussa, jossa tekoäly ja sosiaalipalvelut liitettiin isosti yhteen. Kokeilu tehtiin Espoossa ja sen tavoitteena oli oppia ennustamaan lastensuojelun asiakkuutta.

Tuosta kokeilusta Espoo sai myös kuraa niskaansa ja joutui puolustuskannalle, kun se halusi olla edelläkävijä ja hyödynsi olemassa olevaa dataa sosiaalityönsä kehittämistyökaluna.

Kokeilussa koko Espoon sosiaali- ja terveystieto ja varhaiskasvatuksen asiakkuusdata vuosilta 2002-2016 heitettiin myllyyn, jota pyöritettiin isona massana. Lopputulos oli: Teknologian avulla yhdistettyä dataa voidaan hyödyntää palveluiden kehittämisessä ja kohdentamisessa. Syy tähän on yksinkertainen. Tekoäly kykeni yhdistämään tietoja perhekohtaisesti ja samalla löydettiin nopeasti ne perheet, jotka tarvitsevat apua ja tukea.

Tekoäly löysi muun muassa noin 280 tekijää, jotka ennakoivat lastensuojelun asiakkuutta. Mikään tekijä ei yksin ole riski, mutta useamman tekijän yhtäaikainen esiintyminen voi olla.

Miksi sosiaalipalveluissa ei voitaisi hyödyntää sitä kaikkea dataa mitä on tarjolla meistä ihmisistä? Meidän kaikkien kaikenlaisia tietoja löytyy äitiysneuvoloista, päivähoidosta, kouluista, harrastuksista, kaupoista, kirjastoista, pankeista ja niin edelleen.

Tähän tiedon keräämiseen voisi ottaa sitten eettiseksi ohjenuoraksi tilaisuudessamme puhuneen professori Krista Laguksen ohjenuoran siitä, miten vanhustenhuollon kriisi voidaan korjata tekoälyn avulla:

”Laittaisin tekoälyn kuulemaan ja kuuntelemaan ihmisiä.”

On näissä tietysti omat haasteensa. Suurin ongelma on kirjaamisen laadussa. Kun ihmiset tekevät kirjaukset omalla tavallaan ja omasta näkökulmastaan, ei lopputulos ehkä anna sitä relevanttia tietoa.

Vai mitä luulette, kun neljä eri neuvolantätiä on kirjannut minun neljän lapseni 8. kuukauden neuvolatarkastuksesta seuraavasti:

”Rauhallinen tyttö. Kasvaa tasaisesti. Käsien käyttö ikätasolla. Näkö ja kuulo normaali. Iho hieno.”

”Hyväntuulinen ja tyytyväisen oloinen poika. Hyvin kasvaa. Kehitys vastaa ikätasoa.”

”Virkeä ja touhukas poika. Kasvaa tasaisesti. Pyörii ja kierii jäntevästi.”

”Ilonen, touhukas poika. Konttaa vauhdilla. Syö ja kasvaa hyvin.”

Voisiko näistä rakentaa jonkun algoritmin? Vetää johtopäätöksiä? Kehittää sosiaalityötä?

Mitä tapahtuisi, jos tekoäly lähtisi etsimään johonkin sosiaalityön osa-alueeseen vastausta esimerkiksi neuvolakortin kirjauksista? No, ei voi tietää, voi vain ennustaa.

Tarinan kirjoittaja Heidi Nygren on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 10/100.