100 tarinaa: Uskallus

”Uskallukseen liittyy sellaisia jännityksen tai odotuksen tunteita. Se on semmoinen jännä tunne mahassa. Sellainen kun sä hyppäät – vaikka jostain korkealta kalliolta veteen – ja sä et tiedä ihan tarkkaan.

Sä mietit: ”Oh my god, mitähän tässä tulee tapahtumaan”, mutta silti sä hyppäät.

Mä yleensä hakeudunkin sellaisiin paikkoihin, jotka on sellaisia, joista ei yhtään tiedä etukäteen tai mitkä on vaikeita.

Sellaisia tilanteita, joissa on joku niin vaikea asia, jota kukaan ei ole tehnyt aikaisemmin tai kukaan ei tiedä, miten se pitää tehdä. Tai sellaisia, joista ei ole aikaisempaa kokemusta.

Sellainen vaatii vain uskallusta ja asennetta, että nyt vaan lähdetään tekemään. Kokemusten myötä kasvaa luottamus siihen uskalluksen oheen, että pitää uskaltaa, jotta voi uudelleen luoda itsensä.

Esimerkiksi töissä hypättiin palvelubisnekseen ja olin tekemässä sellaista hanketta. Se oli ihan uutta. Kukaan ei ollut sellaista tehnyt eikä kukaan tiennyt miten se pitäisi tehdä. Mutta sitten se vaan tehtiin.

Henkilökohtaisessa elämässä me ostettiin semmonen vanha, kamalan suuri hirsitalo. Siitä on nyt jo 30 vuotta. Ei meillä ollut yhtään kokemusta, miten sellaisessa pitäisi elää. Me oltiin hirveen nuoria, vähän yli parikymppisiä silloin. Meillä ei ollut mitään käsitystä mitä sille talolle pitäisi tehdä.

Sitten ajateltiin, että ei kai tää voi olla niin vaikea asia. Ja, että nyt vaan pitää ruveta opettelemaan. Ja ehkä kaikista hauskinta oli se, kun ei ollut yhtään rahaa. Onneksi sitä ei tajunnut.

Tavallaan uskallukseen liittyy jollain tavalla aina elementti, että sä et tiedä kaikkea. Ja se on hyvä asia. Koska, jos sä tietäisit kaiken, sä et koskaan uskaltaisi.

Rohkeus on vähän sellainen arrogantti termi uskallukselle. Jos sanoisin ”mä olen rohkea”, niin silloin mussa olisi sellainen ominaisuus jo itsessä, että mä uskallan. Mutta kun puhuu uskalluksesta, niin se on vähän sellainen ”humble term” ja nöyrempi ilmaisu sille rohkeudelle. Että en mä usko, että mulla on mitään erityisiä ominaisuuksia vaan nyt vaan tehdään näin. Nyt vaan lähdetään kokeilemaan.

Mulla uskallus tuntuu täällä kaulassa. Tulee jotenkin niin kun ”Wiuu, nyt mennään” -tunne. Se on silti sellainen positiivinen tunne, joka ei kurista eikä pelota. Se on sellainen ”excitement”.

Se sellainen on odottava ja jännittävä tunne yhtä aikaa. Semmoinen ettet malttaisi ollenkaan niin kun odottaa, että pääset kohta alkamaan.”

~ Nainen, 49

 

Tunnetarinan kirjoittaja Heidi Nygren​ on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 23/100.