100 tarinaa: Uusi sivu – jäähyväiset epäoikeudenmukaiselle maailmalle

On tullut aika kääntää sivua. Kalliolan juhlavuotta on jäljellä tämä ilta ja huominen. Samalla päätämme 100 tarinaa -juttusarjan, jota on tuotettu toiminnanjohtajamme Heidi Nygrenin johdolla läpi juhlavuoden.

Vuosi on vierähtänyt nopeammin kuin koskaan ennen. Maailma on muuttunut sen aikana. Ja sitten ei ole. Kalliola on muuttunut. Ja sitten ei ole. Sitä onko muutos aina ollut hyvää vai huonoa, ei voi ykskantaan todeta. Varmasti molempia.

Ensi vuonna Kalliola viettää 101-vuotissynttäreitä arjen äärellä – uutta sivua kääntäen.

Uuden sivun kääntämisen myötä jätämme jäähyväiset ensimmäiselle sadalle vuodelle ja siirrymme seuraavaan sataan. Samalla toivotamme tervetulleeksi oikeudenmukaisen maailman. Sen eteen aiomme tehdä kovasti töitä myös seuraavan sadan vuoden aikana. Sitä kohti siis.

Mutta nyt: tämä on 100 tarinaa -sarjan sadas ja viimeinen tarina:

100 TARINAA: UUSI SIVU – JÄÄHYVÄISET EPÄOIKEUDENMUKAISELLE MAAILMALLE

”Opiskeluaikoina kohtasin Pierre Bourdieun, ranskalaisen sosiologin, joka pystyi avaamaan minulle yhteiskuntaa sellaisena kuin itsekin sen mielsin. Bourdieun luokkateoria nojasi jalostuneeseen pääoma-käsitteeseen, jossa ihmisen pääoma koostui taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta varannosta. Nämä kokonaisuudet korreloivat ihmisen elämään, mahdollisuuksiin ja hänen tekemiin valintoihin.

Taloudellinen pääoma on perinteisen selkeä: omaisuutta, tuloja, osinkoja, työtä… rahaa siis. Ja rahallahan on taipumusta tulla rahan luo, joten taloudellinen pääoma yleensä kasvaa myös sukupolvesta toiseen.

Sosiaalinen pääoma on sosiaalisia verkostoja ja kuulumista johonkin ryhmään, suhteita ja vastavuoroisuutta. Se on parhaimmillaan yhteisöllisyyttä, jossa on ’veli toisestaan huolen pitää’ -pääomaa.

Kulttuurinen pääoma on puolestaan älykkyyttä, tietoa, taitoa, koulutusta, taidetta, sivistystä… Sitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, joka kykenee katsomaan maailmaa kokonaisuutena.

Bourdieun luokkayhteiskunta muodostuu näiden kolmen teeman ympärille. On niitä, joilla on paljon pääomaa: koulutusta, suhteita ja varallisuutta sekä niitä, joilla on kaikesta näistä puutetta. Parhaiten pärjäävät ne, joilla on paljon kaikkea kolmea pääomaa ja päinvastoin.

Pääoma on valtaa. Pääoma asettaa statuksen. Ja status on osa identiteettiä.

Pidin aikoinaan tämän pääoma-käsitteen sisällöstä. Ja ymmärsin sen hyvin. Ja halusin olla osa sellaista muuttuvaa maailmaa, jossa pyritään mahdollistamaan kaikille näitä kaikkia pääoman osa-alueita. Tehdään tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta. Romutetaan luokkayhteiskunta.

Miten se sitten tehdään? Hankkimalla jotain näistä pääomista itselleen ja yhteisölleen. Tietoa ja sivistystä. Vuorovaikutusta ja verkostoja. Tuloja ja omaisuutta. Kyse on samalla oman identiteetin muutoksesta. Ja se on raju juttu.

Ryhdytkin olemaan joku uusi. Toinen kuin aikaisemmin. Käännät uuden sivun. Lähdet tutkimusmatkalle alueille, jossa olet epävarma.

Itse mietin, että muutos tulee tehdä jotenkin oikeassa järjestyksessä: ensin kulttuurinen, sitten sosiaalinen ja lopuksi taloudellinen. Silloin arvopohja muutokselle on kestävä. Silloin ihmisyys kulkee edellä. Pelkällä rahalla ei pitkälle ratsasteta tai toki – kyllä niinkin voisi toimia, mutta se näkyy pahimmillaan omina epäeettisinä valintoina. Kuten vaikka siinä, miksi Keskon entinen pääjohtaja on mielestäni toista maata kuin vaikka Supercellin tyypit. Keskon entinen pääjohtajahan ei halunnut maksaa veroja Suomeen jättieläkkeestään. ”Olen veroni jo maksanut”, hän kommentoi aikoinaan ja siirsi kirjansa Portugaliin.

Sivistynyt ihminen, joka kokee kuuluvansa yhteisöön ei arvota omaa vaurauttaan muiden edelle.

Tähän Bourdieun rinnalle on pakko nostaa toinenkin tieteilijä. Venäläinen sosiaalipsykologi Sonja Lyubomirsky, joka on tutkinut onnellisuutta ja menestystä. Hänen mukaansa (ja monen muunkin mielestä) elämässä menestyminen on puoliksi määritelty geeneissä, saadussa kasvatuksessa ja yksilön lahjakkuudessa. Tämä 50 prosenttia tulee meille annettuna niin, ettemme voi siihen vaikuttaa.

Lyubomirskyn tekemän tutkimusten mukaan peräti 40 prosenttia onnellisuuden ja menestyksen mahdollisuuksista on omissa käsissämme. Eli 40 prosenttia menetyksestä on psykologista pääomaa, joka koostuu neljästä komponentista: toiveikkuudesta, itseluottamuksesta, sinnikkyydestä ja
realistisesta optimismista. Psykologisen pääoman käsitteen lanseeraaja Fred Luthansin sanoin: ”Psykologinen pääoma on intuitiivista järkeä.”

Lyubomirsky sanoo, että psykologisen pääoman kehittäminen lisää ihmisen energiaa, luovuutta, terveyttä, ihmissuhteiden laatua, tuottavuutta ja suorituskykyä. Samalla se vähentää kyynisyyttä, stressiä ja ahdistusta.

Niin ja loppujen lopuksi: elämän olosuhteet määrittävät 10 prosenttia kokemastamme menestyksestä ja onnen tunteesta. Siis vain 10 prosentin merkitys, että kävi mäihä – tai, että tuli valituksi typerästi, palkka oli pieni, puoliso huono tai koti epäviihtyisä.

Uusi vuosi on aina uuden aloittamista ja samalla menneen kuoppaamista. Uusi vuosi on puhdas sivu seuraavan luvun kirjoittamiselle. Se on ajankohta, jolloin on houkutteleva tilaisuus tehdä muutoksia; aloittaa ja lopettaa asioita.

”Muutos onnistuu parhaiten, kun se pohjautuu itselle tärkeisiin arvoihin”, sanoo psykologian tutkija Essi Sairanen, ja jatkaa ”Mieti millaista elämää haluat elää ja mikä sinulle on tärkeää”.

Uskon häntä. Arvopohjaiset valinnat pitävät paremmin. Ne tulevat todeksi ja toiminnaksi.

Uuden sivun kääntämiseen tulee aina olla oikeus. Itse uskon myös, että parhaiten uusi mikä tahansa onnistuu, mikäli kaikki neljä pääomaa eli psykologinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja taloudellinen pääoma ovat sopivassa balanssissa keskenään. Ja uskon myös, että näitä kaikkia pääoman osa-alueita voi haastaa ja ravistella. Päättää, että lisään ja kehitän tätä osa-aluetta ja, koska uuden sivun kääntäminen on aina myös jonkinasteista identiteetin muuttamista, erityisesti psykologisen pääoman kehittäminen on tärkeää muutoksen aikaansaamiseksi.

Itse uskon myös yhteisöllisen psykologisen pääoman voimaan ja sen merkityksellisyyteen. Kun joku yhteisö, porukka tai ryhmä uskoo itseensä, on toiveikas, on sinnikäs ja sisukas ja asettaa tavoitteet realistisen optimistiseksi, se kerää ympärilleen onnea ja menestystä ja samalla lisää kollektiivista sivistystä ja vuorovaikutteisia suhteita. Ja lopulta se lisää myös taloudellista hyvinvointia ympäristöönsä.

Sitä saa mitä tilaa sanotaan. Tai Andy McCoyn sanoin: ”Sun pitää varoo mitä sä haluut, koska sä voit saada sen.”

Minä haluan oikeudenmukaisen maailman. Tai vähintäänkin oikeudenmukaisemman kuin nyt. Se on arvovalinta. Sen muutoksen minä haluan.”

~ Toiminnanjohtaja Heidi Nygren 🧡