Author Archives: Milka Kiukkonen

maiju rohkea kalliola vapaaehtoinen

Viikon vapaaehtoinen: Maiju Rohkea

Kuka olet?

Olen Maiju Rohkea ja olen toiminut Kalliolassa vapaaehtoisena reilut kolme vuotta. Tänne löysin Kallion Kulttuuriverkoston toiminnan kautta.

Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta vapaaehtoisena myös Unicefilla. Olin aikaisemmin mukana opettamassa suomen kieltä turvapaikanhakijoille Toisto-kielioppaana Suomen kieli sanoo tervetuloa -projektissa. Tällä hetkellä osallistun Kalliolan läksykerho-toimintaan. Läksykerho on tarkoitettu aikuisille, opiskeleville maahanmuuttajille. Siellä katsotaan yhdessä matikkaa, suomen kieltä ja tarvittaessa muitakin aineita.

Lisäksi pidän pop up- kahvilaa ystäväni kanssa Kallion Kulttuuriverkoston järjestämissä erilaisissa vaihtotapahtumissa täällä Kalliolan Setlementtitalolla. Kahvilan tuotto menee hyväntekeväisyyteen.

 

Miksi vapaaehtoistyö?

Lähdin alun perin Unicefin vapaaehtoistoimintaan, koska minulla oli tarve auttaa maailman lapsia. Jos on rahaa, sitä voi antaa hyväntekeväisyyteen, mutta nopeasti ymmärsin, että yhtä lailla voi olla tärkeää antaa omaa aikaansa. Juuri nyt haluan auttaa ihmisiä pääsemään osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Läksykerhossa tutustuu uusiin ihmisiin ja oma kokemuspiirikin avartuu: tulee ainakin hieman tietoiseksi siitä, mitä on olla esimerkiksi turvapaikanhakijana Suomessa ja yrittää pärjätä välillä hyvinkin vaikeiden suomenkielisten asioiden kanssa.  Integroituminen on kovan työn takana, vaikka olisi kuinka aktiivinen.

Koen myös, että rahan kerääminen hyväntekeväisyyteen on tosi tärkeää. On hyvä muistaa, ettei kaikkialla maailmassa asiat ole niin hyvin kuin meillä täällä. Ja vaikkei koko maailman ongelmia voikkaan ratkaista, jotain voi aina tehdä.

 

Parasta Kalliolassa?

Tämä on matalan kynnyksen paikka ja tänne on helppo tulla. Asun itsekin Kalliossa ja täällä on senkin takia helppo toimia. On myös kiva, että täällä on niin paljon monenlaista toimintaa. Esimerkiksi Keru-hävikkiruokakaappi on todella hieno juttu.

 

Mieleenpainunut hetki?

On mukavaa saada positiivista palautetta, esimerkiksi kuulla, että on ollut avuksi kokeeseen valmistumisessa niin, että koe on mennyt hyvin. Kontakti muihin ihmisiin on minulle hyvin tärkeää. Se on vähän sama kuin pop up- kahvilaan leipoessa: vaikka olisi kuinka väsynyt tai mieli maassa, niin mukava tekeminen tuo tullessaan positiivisen olon.

Kannustan kaikkia ihmisiä kokeilemaan rohkeasti vapaaehtoistyötä. Sille on ihan mielettömästi tarvetta ja se antaa todella paljon ja tuo mukanaan uusia näkökulmia ympäröivään maailmaan.

 

vapaaehtoinen kalliola vapaaehtoistyö asukastalo

Viikon vapaaehtoinen: Kaija Salmi

 

Kuka olet?

Olen Kaija Salmi ja vedän suomen kielen keskustelukerhoa Pasilan asukastalolla. Olen tätä nykyä eläkkeellä ja sen myötä on ollut paremmin aikaa vapaaehtoistyölle.

Aiemmin olen toiminut samoissa hommissa setlementti Louhelassa Järvenpäässä. Siellä kävin maahanmuuttajakoulutuksen, vapaaehtoistoiminnan peruskoulutuksen ja maahanmuuttajakummikoulutuksen. Meillä onkin mieheni kanssa Järvenpäässä kaksi kummipoikaa, jotka ovat kotoisin Afganistanista ja Eritreasta.

Kun muutimme runsas vuosi sitten Helsinkiin, kysyin Louhelasta, mikä olisi täällä vastaava paikka. Sain vinkin Kalliolan setlementistä ja huomasin, että tänne etsittiin suomen kielen ryhmälle vetäjää. Sitä kautta päädyin Pasilan asukastalolle.

 

Miksi vapaaehtoistyö?

Asuin vuonna 2015 runsaan vuoden etelä-Ranskassa Toulousessa. Sain itse kokea sen, millaista on olla ulkomaalaisena vieraassa maassa pidemmän aikaa. Siellä opiskellessani ranskaa tutustuin useisiin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin, ja sain paljon ystäviä muista ulkomaalaisista.  Huomasin, että ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia. Meillä on samat ilot ja surut.

Kun palasimme Suomeen, Järvenpään kaupunki oli juuri ottanut vastaan noin sata pakolaista.  Ajattelin, että nyt on hieno tilaisuus päästä auttamaan ihmisiä ja tietysti saada itse hyvää mieltä ja sen tunteen, että kuuluu johonkin ryhmään.

 

Parasta Kalliolassa?

Pasilan asukastalolla on paljon eritaustaisia ja -ikäisiä ihmisiä. Kaikki ihmiset, joita olen tavannut, ovat olleet ystävällisiä, kiireettömiä ja hyväntahtoisia. Täällä ei ole eriarvoisuutta tai vihapuhetta, vaan kaikki ovat sellaista yhtä ystäväjoukkoa.

Olen saanut täällä vapaaehtoistyöstä paljon hyvää mieltä ja uusia tuttavuuksia. Olen myös päässyt tutustumaan eri kulttuureihin.

 

Mieleenpainunut kokemus?

Olen painottanut oppitunneilla toiminnallista kieltenoppimista ja meillä on ollut esimerkiksi pelitapahtumia ja ne ovat olleet mieleenpainuvia. Olemme pelanneet esimerkiksi Aliasta. On ollut tosi hauskaa ja sydäntä lämmittävää, miten ihmiset heittäytyvät täysillä peliin mukaan vaikkeivat osaisi suomea montaakaan sanaa.

vapaaehtoiskoordinaattori kalliola vapaaehtoistyö

Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori: Maija Pulkkinen

Kuka olet?

Olen Maija Pulkkinen ja työskentelen Kalliolassa vapaaehtoistoiminnan koordinaattorina. Aloitin tässä tehtävässä keväällä 2018.

 

Mitä työ vapaaehtoistyön parissa merkitsee sinulle?

Työni merkitsee minulle sitä, että saan olla mukana vaikuttamassa, rakentamassa yhteisöjä ja mahdollistamassa ihmisten osallistumisen merkitykselliseen toimintaan. Vapaaehtoistyöllä on tärkeä rooli yksinäisyyden lievittämisessä, kotoutumisen tukemisessa ja eriarvoisuuden vähentämisessä.

 

Parasta Kalliolassa?
Kalliolassa parasta on innostava ilmapiiri ja erilaiset ihmiset. Asukastaloissa ja Setlementtitalolla on hyvä tunnelma, mukaan voi tulla omana itsenään, tekemään hyvää omien kykyjensä mukaan.


Mieleenpainunut kokemus?

Mieleenpainuvat hetket työssäni liittyvät kohtaamisiin vapaaehtoisten kanssa, on aina hienoa kun vapaaehtoistehtävään löydetään juuri oikea ihminen.

Viime viikolla esimerkiksi saimme Kalliolan nuorisokotiin vierailijoiksi koirakavereita omistajineen. Sinne oli pitkään toivottu turvallisten aikuisten ja lemmikkien seuraa. Nuorten ja vapaaehtoisten ensikohtaamista oli hienoa seurata.

 

ritva tuomi-rautiainen kalliola vapaaehtoistyö vapaaehtoinen

Viikon vapaaehtoinen: Ritva Tuomi-Rautiainen

Kuka olet?

Olen Ritva Tuomi-Rautiainen, opetan Kalliolassa vapaaehtoisena suomen kieltä. Koulutukseltani olen ekonomi, käytännössä juristi.

Aloitin vapaaehtoistyön Kalliolassa vuosien 2015 ja 2016 vaihteessa. Siihen aikaan Suomeen tuli paljon pakolaisia ja uutisista huomasi selvästi, että avuntarvetta on. Kävin SPR:n koulutuksen ja sain erään vapaaehtoisena toimineen ystäväni kautta kontakteja, joiden avulla pääsin aloittamaan suomen kielen opetuksen aluksi Malmilla, ja myöhemmin siirryin tänne Kalliolaan.

 

Miksi vapaaehtoistyö?

Olen tehnyt lukiolaisesta asti vapaaehtoistyötä. Olen ollut aiemmin muun muassa Oulunkylän sotaveteraanisairaalassa. Muuten elämässäni olen pyörinyt paljon ekonomi- ja juristipiireissä, mutta vapaaehtoistyössä olen saanut tutustua ihmisiin, joita en muuten tapaisi missään.

Vapaaehtoistyö on minulle normaali osa elämää. Tämän päivän työelämässä ihmiset eivät aina koe työtään merkitykselliseksi, täällä jokainen käynti on merkityksellinen. Kun tekee jotain hyvää riittävän usein, se lisää myös omaa hyvinvointia.

Yritän luoda omassa ryhmässäni sellaista ilmapiiriä, että minulta voi kysyä mitä vain. Suomen kielen opettamisen ohella pidän myös kulttuurin käsittelemistä hyödyllisenä. Uskon, että jos minä kerron asioita niin kuin ystävälle kerrotaan, sillä voi olla enemmän vaikutusta kuin viranomaisten ohjelapuista luettuna.

Ja mitä kaikkea olenkaan oppinut maailmasta! Minä olen heille hyvä, he ovat minulle hyviä ja hyvän kehä vain kasvaa. Hyvällä saa hyvää.

 

Parasta Kalliolassa?

Täällä on hyvä ilmapiiri ja kodikkaat tilat. Meidän vapaaehtoisten kanssa toimiva henkilökunta on mukavaa, mutta me saamme myös toimia hyvin itsenäisesti ja suunnitella itse omat tekemisemme.

En tiedä kuinka edes pukisin sanoiksi tämän ilon ja riemun, jonka saan siitä, että olen osa tällaista monikulttuurista ja monikansallista porukkaa. Kalliolassa on tämä ”naapuruus on mielentila”- slogan ja se kyllä pitää paikkaansa. Positiivinen mielentila on mielestäni leimaa antava juttu koko tälle meidän toiminnallemme.

 

Mieleenpainunut kokemus?

Isoin juttu on ehdottomasti pysyvät, pitkäaikaiset ihmissuhteet. Minulla on ollut reilusti yli sata opiskelijaa neljän vuoden aikana, ja heistä noin 15-20 on jäänyt aivan läheisiksi kavereiksi.  Olen saanut täältä uutta, laajennettua perhettä. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat pysyvästi elämässäni mukana niin onnessa kuin surussakin. Olen kotonani heidän kanssaan.

Mieleeni tulee myös sellaiset onnen ja ilon hetket, kun vasta Suomeen tulleet ihmiset, joilla ei ole mitään yhteistä kieltä, puhuvat iloisesti yhdessä tuolla Naapuruustiloissa. Heillä on kauniit ja hyvät tavat kohdata toisiaan ja siellä on niin paljon hymyä ja naurua.

Kyllähän sitä joskus tulee valittaneeksi itse kukin, mutta välillä myös muistaa olla kiitollinen omasta elämästään, jossa kuitenkin asiat ovat niin hyvin.

kalliola vapaaehtoinen

Viikon vapaaehtoinen: Atte Ohvanainen

Kalliolassa toimii noin 150 vapaaehtoista erilaisissa tehtävissä. Tässä juttusarjassa tutustumme heihin.  

Kuka olet? 

Olen Atte Ohvanainen ja olen ollut Kalliolan vapaaehtoistoiminnassa mukana nyt seitsemän kuukautta. Aluksi olin mukana kielikahvilassa, jossa oli maahanmuuttajia ja meitä vapaaehtoisia. Se oli sellaista rentoa jutustelua ja olemista.

Viime kesänä järjestimme täällä ensimmäistä kertaa kesäleirin lapsille.  Se oli tosi jees, vaikka tietysti oli jotain käytännön asioita, jotka eivät vielä olleet ihan niin selkeitä. Se meni kuitenkin tosi hyvin ja lapset viihtyivät.

Tällä hetkellä olen työkokeilussa, joka sisältää Kalliolan tilojen kunnossapitoa, ihmisten kohtaamista ja neuvomista Naapuruustilojen olohuoneessa. Olen myös mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa erilaisia proggiksia, kuten Kalliolan osallistumista Asunnottomien yöhön. Lisäksi olen osallistunut Kalliola OY:n johdon organisoimaan palvelumuotoilu prosessiin, jossa suunnitellaan uutta toimintaa. Palaverit ovat olleet antoisia ja lämminhenkisiä.

 

Miksi vapaaehtoistyö?

Kun on itse saanut apua, on sitä myös mukava antaa eteenpäin. Olla jollain tavalla hyödyksi muille. Vapaaehtoistyön kautta voi avautua myös muita mahdollisuuksia. Koska minulla on ollut taukoa työelämästä, niin se on ollut myös aktivoitumista siihen suuntaan.

Tässä oppii myös sosiaalista kanssakäymistä erilaisista taustoista olevien ihmisten kanssa. Minulla on laajentunut tieto ja ymmärrys monista asioista. Esimerkiksi kielikahvilassa olen jutellut ihmisten kanssa ja saanut kuulla, millaisista lähtökohdista he ovat tulleet, sotapakolaisina ja muuta. Se antaa kasvot asioille ja ilmiöille, joihin ei muuten olisi mitään kosketuspintaa. Sitä niin helposti katsoo vain sen oman tunnelin läpi.

 

Parasta Kalliolassa?

Parasta Kalliolassa on talon arvot ja monimuotoisuus ja se, että täällä on niin laajasti erilaista toimintaa. Täällä voi hyödyntää omia kokemuksia ja saada uusia mahdollisuuksia.

 

Mieleenpainunut kokemus?

Ehkä sen kesäleirin viimeinen päivä. Yllätyin itsekin, että olin vähän kiintynyt niihin muksuihin. Se oli tosi positiivinen juttu, kun huomasi, että kykeni kohtaamaan niitä lapsia, osasi olla niiden kanssa ja pystyi olemaan hyödyksi ihan omana itsenään.

 

vuoden vapaaehtoinen ehdokas emma vuorinen kalliola

Viikon vapaaehtoinen: Emma Vuorinen

Kalliolassa toimii noin 150 vapaaehtoista erilaisissa tehtävissä. Tässä juttusarjassa tutustumme heihin. Ensimmäisenä vuorossa on Emma Vuorinen, 23, joka on ehdolla Vuoden vapaaehtoiseksi 2019.

Kuka olet?

Olen Emma, ja olen tehnyt viime vuodesta asti Kalliolassa erilaisia vapaaehtoishommia. Olen ollut järjestämässä MinoFest- tapahtumaa ja osallistunut monikulttuurisen vapaaehtoistyön kurssille. Sen jälkeen olen opettanut omaa suomen kielen ryhmää aikuisille maahanmuuttajille, ja nyt olen ollut mukana Hima & Stradan toiminnassa.

 

Miksi vapaaehtoistyö?

Minulla on aina ollut intoa kokeilla erilaisia hommia. Kun oli taukoa töistä ja koulusta, ajattelin, että haluan kuulua johonkin enkä olla ihan toimettomana. Vapaaehtoistyössä olen oppinut uusia taitoja, kohdannut erilaisia ihmisiä ja eri alojen haasteita. Olen saanut sellaista vastakohtaa mustavalkoisuudelle, erilaisia näkökantoja ja kokemuksen, että olen tärkeä ja rakentava osa yhteiskuntaa.

 

Parasta Kalliolassa?

Yleinen ilmapiiri ja se, että talon arvot kohtaavat omieni kanssa. Olen saanut olla oma itseni. Ihmisiä tulee rankemmista taustoista, mutta tänne saa tulla vain olemaan, eikä tarvitse yrittää olla mitään muuta. Täällä ei näy eriarvoisuutta eri asemassa olevien ihmisten välillä. Ei ole mitään johtajien pöytää, mihin muilla ei ole asiaa, vaan ihmiset tulevat kohdatuiksi.

 

Mieleenpainunut kokemus?

Olen aina jännittänyt virallisia kokouksia ja sellaisia. Kun järjestimme tapahtumaa, tajusin, että tässähän vain ihmiset juttelevat. Se oli iso oivalluksen hetki, että aijaa, voinkin vaan olla ihmisenä tässä ihmisten kanssa.

Kerran hengailin Naapuruustilan keittiössä, kun sinne tuli nainen, jolla oli kaksi lasta. Vaikka meillä ei ollut yhteistä kieltä, leikin piilosta ja ilmeilin sen pienen tytön kanssa. Keru- kaapista sai silloin pensasmustikoita, ja aina kun löysi toisen piilosta, sai palkinnoksi mustikan. Opetin sen lapsen sanomaan suomeksi ”kiitos” ja ”ole hyvä”. Se oli jotenkin tosi kiva.

Kivoja on ollut myös vapaaehtoisten yhteiset jutut, kuten virkistyspäivät. Mieleen on jäänyt myös se, kun suomen kielen opiskelijat sanoivat, että heillä oli ollut minua ikävä, kun olin ollut joku päivä poissa.

Vuoden vapaaehtoista 2019 voi äänestää täältä.