Author Archives: Terhi Leiniö

100 tarinaa: Murrosikä on ihan kamalaa aikaa

Olen tehnyt kohta osani murrosikämaailmassa. Selättänyt omani, kolmen poikani ja kohta myös nuorimmaiseni murrosikäajan. Aivan mahtavaa!

Kuin ihmeen kaupalla olen selvinnyt tästä kaikesta hengissä. Ainakin tähän asti.

Itse olin mahdoton nuori. Jos olisin ollut itseni äiti, olisin saanut varmasti hermoromahduksen ennen täysi-ikäisyyttäni. Oma äitini otti asialinjan eikä kertaakaan menettänyt hermojaan tai osoittanut mieltään millään muotoa. Ihan mahtava tyyppi! En osannut arvostaa asiaa ennen kuin minulla oli omia murrosikäisiä lapsia.

Vaikeaa ajatella kummalle murrosikä on kamalampaa – nuorelle vai vanhemmalle. Toki varmasti molemmille, mutta eri tavalla.

Oman lapsen kriisejä seuratessa voi ajautua totaaliseen neuvottomuuteen ja itsesyytöksiin: Miksi en voi auttaa?

Psykoanalyytikko Erik Eriksonin mukaan ihmisen kehitys on biologisen kypsymisen, sosiaalisten suhteiden muodostuksen ja egon toiminnan tulosta. Elämän eri vaiheissa ihminen kohtaa kehityshaasteita ja -tehtäviä. Eriksonin mukaan kunkin ikäkauden kehityshaaste saa aikaan kehityskriisin, joiden tarkoituksena on luoda yksilössä uusia valmiuksia ja kykyjä. Psyykkinen työ saa yksilön ponnistelemaan kriisin ja muutoksen läpi sekä kasvamaan uusiin haasteisiin. Kehitysvaiheen ja -kriisin työstämisen myötä yksilön persoonallisuuden perustunteet muotoutuvat, ja sen jälkeen hänellä on käytössään sekä positiivisen että negatiivisen puolen sisältämä tarpeellinen sisäinen voima.

Omat pentuni ovat kasvattaneet murrosikävaihteita sijaluvun mukaan. Ensimmäinen veto oli helpoin, toinen oli jo vähemmän iisi ja niin edelleen. Minä olen menettänyt hermoni ja toivoni ja malttini ja uskoni ja kaikkeni moneen kertaan. Ja viimeistään nuorimmaisen kanssa on ollut hetkiä, jolloin en ole osannut olla muuta kuin neuvoton.

Kaikilla meillä on omanlaisemme persoonallinen puberteettimme. Eivät ole puberteetit veljiä eivätkä siskoja keskenään.

Kehityspsykan mukaan nuoruusvuodet eletään 12-25 ikävuosien välillä, jolloin eletään varhaispuberteetti, keski- ja ns. myöhäisnuoruus. Nuoruus on välivaihe lapsuuden ja aikuisuuden välillä. Nuoruus voidaan määritellä biologisen kypsymisen, sosiaalisen kypsyyden tai juridisen täysikäisyyden kautta. Näinä vuosina suhde itseen, omaan ulkonäköön ja fyysiseen olemukseen muuttuu ja samalla ajatukset, mielipiteet ja tunne-elämä voivat olla myllerryksessä.

Murrosikää tarvitaan. Se on aivan välttämätön vaihe kehityspsykologian kasvuketjussa. Murrosiän tärkein tehtävä on irrottautua omista vanhemmista ja ryhtyä kantamaan vastuuta omasta itsenäisestä itsestään.

Nuoren on ratkaistava ikäkauteen kuuluvat keskeiset kehitystehtävät, joita ovat vanhemmista irrottautuminen, enenevä turvautuminen ikätovereihin vanhempien sijasta, sopeutuminen murrosiän fyysisiin muutoksiin ja oman seksuaalisen identiteetin jäsentäminen.

Siksi vanhemmille on pakko kiukutella, osoittaa mieltään ja tehdä asioita, joita vanhemmat eivät välttämättä hyväksy. Ja tämä todella sattuu. Niin vanhempaan kuin lapseenkin.

Murrosikään ei äitinä ikinä totu. Se kamppaa aina yhtä yllättäen. Miten ihmeessä suloisesta vauva-ajasta innokkaan leikki-iän kautta päädytään angstiseen asemataistelutilanteeseen?

Molemmat osapuolet majailevat poteroissaan joko murjottaen tai kiukutellen. Aika ajoin alkaa räiskintä. Milloin syynä on nukkuminen tai nukkumattomuus, siivottomuus tai ainainen suihkussa seisominen, epäterveelliset elintavat tai ylenpalttinen itsensä tarkkailu.  Vanhemman tila taantuu uhmaikäisen asteelle. Ainakin minulla. Aikuisuus vaan katoaa jonnekin tyynyröykkiön, loppuvan lämpöisen veden ja pizzalaatikoiden kaaokseen.

Aikuisuuteen kasvaminen on myös biologiaa. Aivotutkijoiden mukaan vasta 25-vuotiaan aivot ovat kypsät. On tiedetty pitkään, että nuoren ihmisen käytös ja maailmankuva muuttuvat merkittävästi 18 ja 25 ikävuoden välillä. Nyt tiedetään, että myös nuoren aikuisen aivot kehittyvät. Eli aivot muuttuvat ja kehittyvät murrosiän jälkeenkin vaikka kuinka paljon.

Siis 25-vuotiaaksi asti!

Young Adult Development -hankkeen johtaja Rae Simpson sanoo: ”Tärkeimmät muutokset tapahtuvat aivojen osassa, joka säätelee päätösten tekemistä, riskien arvioimista, tulevaisuuden ennakoimista, ongelmanratkaisua ja tunteiden hallintaa. Tällä on valtavan suuri vaikutus siihen, miten nuori aikuinen osaa käsitellä vahvoja tunteita, suunnitella tulevaa tai asettaa asioita tärkeysjärjestykseen.”

Kapina on ehdottoman merkityksellistä kasvussa omaksi itseksi. Ehkä vanhemman vaikein tehtävä onkin tasapainoilla epävarmuuden tilassa, jossa nuoren on saatava kapinoida ja samalla vanhemman tehtävänä on huolehtia riittävän turvallisesta ympäristöstä, jotta mitään peruuttamatonta ei pääsisi tapahtumaan.

Mitä sen niin väliä, miten pukeutuu, käy koulua (tai jättää käymättä), puhuu, syö tai kenen kanssa viettää aikaa, mikäli mitään peruuttamatonta ei pääse tapahtumaan. Kaikki se on vain kehittymistä kohti aikuisuutta.

Moni asia tässä maailmassa ei onneksi ole peruuttamatonta. Se on todellinen onni. Ja että, nuori ihminen ei menetä koko elämäänsä ja tulevaisuuttansa, jos vaikka lintsaisi koulusta, näpistäisi namia, hölmöilisi kaupungilla, haistattelisi vanhemmille, joisi pussikaljaa, jättäisi koulut käymättä, tulisi raskaaksi…  tai melkein mitä tahansa.

Lähes aina voi kääntää uuden sivun elämässä ja aloittaa elämään uutta vaihetta. Erityisesti näin tapahtuu monelle murrosiän jälkeen. Se on hyvä. Silloin murrosikä on tehnyt tehtävänsä; avannut portin kohti aikuisuutta ja itsenäisyyttä.

Vanhemman tehtävä on toimia turvaverkkona ja antaa tilaa ja kestää kuohuntaa. Kuohuntaa, mikä on ihan kauheaa. Murrosikää, joka on jotain kammottavan kestämätöntä. Ja koska murrosikä on niin kestämättömän kammoa, minä ainakin menetän oman aikuisuuteni sen äärellä. Välillä peräti enemmän kuin murrosikäinen itse.

No, on se murrosikä ihana tekosyy – vähän kaikkeen. Niin mitenköhän itse selviydyn, kun en enää kohta voi murrosiän varjolla käyttäytyä uhmaikäisesti. Ei voi tietää, voi vain ennustaa.

Tarinan kirjoittaja Heidi Nygren on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 17/100.

Kuvat: Unsplash.com

Blogi: Huumorin merkitys vaativassa hoitotyössä

Työskentelen Hirvikallion nuorisokodissa johtajana ja pohdin usein, mikä saisi työntekijät jaksamaan välillä hyvinkin intensiivistä hoitotyötä mahdollisimman hyvin.

Lähestyn asiaa itseni kautta: olen lopulta hyvin mukavuudenhaluinen ihminen. Niinpä teen kaikkeni, jotta viihdyn työssä. Olen aina saanut niin sanottuja ”kiksejä” yksittäisistä onnistumisista, mutta myös siitä, että työpaikalla on mukava ja rento ilmapiiri. Jos töihin olisi ikävä tulla, nostaisin varmaan aika pian kytkintä.

Nuorisokodissa rento ilmapiiri lähtee henkilökunnasta.

Kun nuorisokodin ohjaajat jaksavat hyvin, se luo myös paremmin mahdollisuuksia arkiseen hauskanpitoon nuorten kanssa. Työntekijöiden välinen hyväntahtoinen vitsailu välittyy myös hyvänä olona ja turvallisuutena lapsille.

Välillä lastensuojelutyö on kovin raskasta ja huumori auttaa kestämään sitä. Emme vitsaile pahansuovasti, vaan uskallamme nauraa itsellemme ja omille mokillemme. Toki työssä tapahtuneet virheet otamme aina opiksi vakavasti. Jotta mokat eivät kuitenkaan jäisi liian pitkäksi ajaksi kummittelemaan, ne on hyvä jakaa työkaverin kanssa. Usein jonkinlainen vitsailu asialla keventää taakkaa.

Itse pyrin näyttämään hassuttelussa esimerkkiä. En osaa lukea ihmistä niin hyvin, että uskaltaisin heittää sarkastista tai piikikästä vitsiä. Se on taitolaji ja sopii kenties paremmin kotioloihin.

Itsestä ja omista sattumuksista löytää helposti turvallisia naurun kohteita ja ne eivät loukkaa ketään.

Toki välillä voin ajatella, että paljastinkohan itsestäni liikoja. Nuorisokodissa nauramme usein myös arkisille hassuille sattumuksille. Yhdet kunnon naurut kuukaudessa saavat ainakin itseni jaksamaan hienosti.

Haluan rohkaista ihmisiä tuomaan lisää elämän kepeyttä tähän vaativaan hoitotyöhön ja nauraa yhdessä lasten kanssa. Nauru tarttuu ja traumatisoitunut lapsikin eheytyy nopeammin tällaisessa ympäristössä. Osittain kenties rennosta ilmapiiristämme johtuen saimme muuten viime vuonna Kalliolan vuoden työyhteisö -palkinnon. Hoitotyötä ei kannata ottaa liian vakavasti!

Kirjoittaja Janne Linervo toimii Kalliola-konserniin kuuluvan Hirvikallion nuorisokodin huumorintajuisena johtajana.

Tekijäksi Kalliolaan? Etsimme määräaikaisia hoitajia nuorisokotiin Hausjärvelle

Mäkirinteen nuorisokotiin Hausjärvelle haetaan hoitajaa ajalle 1.6.2019–31.5.2020 ja ajalle 1.5.–30.9.2019.

Hoitajan tehtäviin kuuluvat nuorten hoito-, kasvatus- ja ohjaustehtävät, perhe- ja verkostotyö, kirjalliset työt sekä kodinhoidolliset tehtävät.

Kelpoisuusvaatimuksena on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005) annetun lain mukainen kelpoisuus. Työ on kolmivuorotyö. Palkkaus on G22.

Toivomme kokemusta työskentelystä sijaishuollossa, nuorten ja perheiden kanssa työskentelystä sekä päihdehoidosta.

Arvostamme hyviä vuorovaikutus- ja tiimityön sekä verkostotyön taitoja. Aito ja rohkea nuorten kohtaamisen taito on keskeisimpiä taitoja työssä.

Tarjoamme mielenkiintoisen ja monipuolisen työn sekä työterveyspalvelut. Koulutamme henkilökuntaamme säännöllisesti työstä nousevien tarpeiden pohjalta.

Työtehtävään valittavan on esitettävä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) mukainen rikosrekisteriote.

Tiedustelut: Yksikön johtaja Sirpa Raitanen p.0400 501 424 tai vastaava ohjaaja Armi Knuutila p.050 516 9553

Hakemukset 3.5.2019 mennessä sirpa.raitanen@kalliola.fi

 

 

 

Heidi Nygren

100 tarinaa: Olisiko Suomen etu, jos kaikki eivät kuitenkaan äänestäisi?

Yleinen hokema tällä hetkellä on: ”Muista äänestää!”. Vastakysymys voi olla: ”Miksi pitäisi?”

Tai olisiko jonkun kuitenkin syytä jättää äänestämättä? Ihan vaan yhteiskunnan edun nimissä. Esimerkiksi sellaiset, joilla on vaarallisia mielipiteitä tai he, jotka ovat sellaisille alttiita.

Onko äänestäminen oikeasti demokratiaa? Tai voidaanko demokratiaa edistää äänestämällä. Demokratia kuulostaa hyvältä asialta. Sehän on kansanvaltaa. Eli äänestäessään kansa antaa valtansa valituille edustajille. Meillä täällä Suomessa eduskunta eli 200 valittua kansanedustajaa jakaa sitten viisauttaan lakien säätämisen muodossa. Kuulostaa hyvältä ja harmittomalta.

Sitä se ei ole. Se on paljon ja erityistä valtaa.

Keitä he ovat, jotka eivät äänestä? Asiaa tutkinut Hanna Wassin mukaan on kolme syytä olla äänestämättä:

  • Se, ettei henkilö pysty äänestämään
  • Se ettei halua äänestää tai
  • Kukaan ei ole kehottanut häntä äänestämään.

Erityinen passiivisuus äänestämisessä on suurinta alhaisen koulutuksen ja tulotason porukassa.

VTT:n tutkija Janne Tukiainen on jo aikaa sitten ottanut esille totuuden, että äänestysaktiivisuuden nouseminen ei ole yksiselitteisesti vain hyvä asia. Miksi? No, koska aktiivisuuden noustessa äänestäjien joukossa on kasvava joukko tyyppejä, jotka yksinkertaisesti ymmärtävät liian vähän, mitä vaikutuksia omalla äänestyskäyttäytymisellä voi saada aikaiseksi. Siis sellaista pahaa tai huonoa itselle tai muille.

Raha ja retoriikka puhuvat kampanjoinnissa. Ääni saattaa mennä osin eriskummallisten syiden takia jollekin, joka ei välttämättä ole viisas valinta. Ihanteellista olisi, jos kaikki äänestäjät äänestäisivät riittävän hyvällä tietopohjalla ja ymmärtäisivät toimintansa seuraukset.

Keitä he ovat, jotka äänestävät, kun heitä kutitellaan uurnille? Näissä vaaleissa tulisi houkutella nuoria, maahanmuuttajia ja työttömiä. Näissä ryhmissä äänestysinto on alhaisinta. Siellä on vapaana olevia tai liikkuvia äänestäjiä roppakaupalla. Noin 30 prosenttia on jättänyt äänestämättä viime aikojen eduskuntavaalissa. Toki alueelliset erotkin ovat suuria. Siis todella suuria. Kuten myös eri ammattiryhmien väliset erotkin.

Onko näiden vaalien retoriikka jotenkin toisenlaista kuin ennen?

Ehkä näiden vaalien politiikka on jotenkin erilaista kuin ennen. Toisaalta näissä vaaleissa on enemmän sellaista näennäissivistynyttä keskustelua ja toisaalta näissä vaaleissa on enemmän suoraa vihaa ja jopa väkivaltaa. Paljon rakennetaan mielikuvia, joilla pyritään vaikuttamaan ja ehkä jopa manipuloimaan ihmisiä tietynlaiseen äänestyskäyttäytymiseen. Tai ehkä niin on ollut aina. Mutta nyt se on tullut näkyväksi ja kuuluvaksi.

Mieleeni on juolahtanut kysymys: Voisiko historia toistaa itseään?

Olemme jälkikäteen ihmetelleet, miten Hitler onnistui siinä missä onnistui: Nousemaan valtaan vuonna 1933 ja rakentamaan pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti fasistista natsi-Saksaa. Vuonna 1935 otettiin käyttöön rotulaki. Rotulailla rajoitettiin juutalaisten oikeuksia. Juutalaisten ja saksalaisten avioliitot kiellettiin. Juutalaiset lapset otettiin pois saksalaisista kouluista. Juutalaisia alettiin eristää omille asuinalueilleen.

Vuonna 1938 väkivalta ja tuhoaminen roihahtivat kirjaimellisesti liekkeihin. Kristalliyönä natsit polttivat yli tuhat synagogaa ja ihmisiä pahoinpideltiin kuoliaaksi. Vuodesta 1939 alkaen juutalaiset pakotettiin käyttämään keltaista tähteä. Juutalaisia kohtaan hyökättiin sekä fyysisesti että henkisesti. Toisen maailmansodan alkamisen jälkeen – syksyllä 1939 – juutalaisten vainoaminen yltyi entisestään. Lopulta vuonna 1942 natsit päättivät ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta” Wannseen konferenssissa. He yksinkertaisesti päättivät tappaa kaikki juutalaiset. Keskitysleirit toimivat tarkasti ja järjestelmällisesti. Kaiken kaikkiaan Hitlerin johtamat natsit tappoivat 6 miljoonaa juutalaista sekä 4 miljoonaa muuta Hitlerin mielestä epäkelpoa ihmistä. Heidän joukossaan oli etnisiä vähemmistöjä, homoseksuaaleja, vammaisia tai ns. väärää kansallisuutta edustavia ihmisiä. Siis yhteensä 10 miljoonaa ihmistä tapettiin.

Siis 10 miljoonaa.

Se kaikki tapahtui sulassa sovussa ja ns. demokratian nimissä, koska Hitlerkin äänestettiin valtaan vuonna 1933.

Hitler oli jo 1920-luvulla todennut, että johtajan sana on laki. Eli ei tämä voinut tulla yllätyksenä saksalaisille, jotka hänet valtaan äänestivät. Hitler osasi puhua ja perustella. Häntä on kuvattu vankkumattomaksi tarinankertojaksi, joka kärsi heikosta itsetunnosta. Totta tai ei. Tuon aikakauden ihmiset luottivat häneen. Hitler oli ihmisten silmissä voittaja ja voittajan matkaan halusivat kaikki kynnelle kykenevät. Hitler sai ihmiset toimimaan toisin kuin he osasivat kuvitella. Hitler sai ihmiset tekemään hirmutekoja; tappamaan, ryöstämään, raiskaamaan ja tuhoamaan.

Meidän on näin jälkikäteen helppoa moralisoida ja kauhistella. Väitän, että periaatteessa tuo kaikki on mahdollista tänäkin päivänä. Tai oikeammin vastaavaa tapahtuu eri puolilla maailmaa tänäkin päivänä. Somesta huolimatta, sivistyksestä huolimatta, kaikenlaisesta huolimatta. Ihminen on vaan niin vietävissä. Ihminen voi joutua vietävään tilaan vain kuuntelemalla viisaan kuuloista puhetta ja aukottomia perusteluja.

Sosiaalipsykologiassa tätä ilmiötä kutsutaan ’erityiseksi tottelemiseksi’. Stanley Milgram teki 1960-luvulla tunnettua ja paljon keskustelua aiheuttanutta koetta, jossa tutkittiin, miten ihminen kykenee vastustamaan enemmistön tai ’arvovaltaisen instituution auktoriteetin’ painetta – vaikka tietäisi tekevänsä väärin, epäinhimillisesti tai vastoin omaa mielipidettä. Kokeessa erilaiset ihmiset laitettiin ’hyvin perustellusti’ antamaan sähköiskuja toiselle ihmiselle. 70 prosenttia sähköiskunantajista jatkoi iskuja yli ns. kuolettavan rajan, vaikka sanallisesti he saattoivat protestoidakin. He siis toimivat auktoriteetin mukaan, vaikka eivät olisi halunneetkaan.  Kokeen tulokset julkaistiin 70-luvulla ilmestyneessä kirjassa ”Obedience to Authority”. Koetta on pidetty arveluttavana ja kyseenalaisena ihmiskokeena.

Varmasti se sitä on ollutkin, mutta jotain se kertoo meistä ihmisistä ihmisinä.

Tämä huolettaa minua. Toki yhteiskunta, joka on moniarvoinen ja avoin, asettaa itsessään jarrua epäoikeudenmukaiselle autoritaarisuudelle. Silti kun tällä hetkellä seuraan vihapuhetta, joka kärjistyy entisestään, en voi olla miettimättä vuoden 1933 Saksaa. Mikä tässä ajassa olisi toisin? Toisin, ettei avoimen rasistiset puheet ja osin teotkin tule normaalitoiminnaksi.  Ettei demokratian nimissä tapahdu asioita, joita periaatteessa tiedetään olevan arveluttavia, mutta auktoriteettiuskossa toteutetaankin hirmutekoja.

Enkä tiedä kannustanko kaikkia ihan oikeasti äänestämään. Entä jos äänestäjät eivät ymmärrä mitä äänestävät ja jotain peruuttamattoman kauheaa pääsisi tapahtumaan? Saksassa natsit olivat pieni vähemmistö, joka valtaan pääsyn jälkeen hyödynsi ihmisen ”erityistä tottelemistaipumusta” ja näin mahdollistui 10 miljoonan ihmisen joukkomurha.

Enkä tiedä onko vaaleilla valituilla aina puhtaat jauhot pussissa? Enkä tiedä onko kaikilla äänestäjillä riittävä arviointikyky, mikä hänelle itselleen ja Suomelle olisi parasta. Ei voi tietää voi vaan ennustaa.

Tarinan kirjoittaja Heidi Nygren on Kalliolan Setlementin toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi. Heidi kirjoittaa #seuraavat100 -juhlavuoden aikana 100 tarinaa ihmisistä, elämästä ja yhteiskunnasta. Tämä tarina on 16/100.

 

Blogi: Tarvitsemme avoimempaa huumepoliittista keskustelua

Osallistuin muutama viikko sitten varsin antoisaan seminaariin. Kaksipäiväinen, maksuton tilaisuus pidettiin uudessa keskustakirjastossa Oodissa ja järjestävänä tahona oli vapaaehtoisvoimin toimiva Humaania päihdepolitiikkaa ry. Seminaariohjelma oli vetovoimainen: puhujina oli niin poliittisia vaikuttajia, tutkijoita kuin päihdealan järjestöjen edustajia Suomesta ja ulkomailta. Puhujilla oli hyvin erilaisista taustoistaan huolimatta harvinaisen yksimielinen johtoajatus siitä, että Suomen päihdepolitiikkaa on muutettava kestävämpään ja toimivampaan suuntaan. Tähän teesiin on jo tutkimustiedonkin valossa helppo yhtyä.

Tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Päihteet ja riippuvuudet -yksiköstä kirjoittivat viime talvena vilkasta keskustelua herättäneen blogin, jossa he puhuivat huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumisen puolesta. Samaa tavoitetta tukee myös mm. Maailman terveysjärjestö WHO.

Suomalaisessa huumepolitiikassa on noudatettu niin sanottua kahden raiteen mallia, missä rikosoikeudellisia keinoja painotetaan huumehaittojen vähentämisen rinnalla.

Monen seminaarissa puhuneen asiantuntijan mielestä nykyinen malli kuitenkin osaltaan lisää haittoja, kun rangaistavuus leimaa käyttäjän rikolliseksi.

Päihdetyön ammattilaisena olen nähnyt, kuinka pitkä tie päihderiippuvuudesta kärsivällä henkilöllä on kuljettavanaan toipumisen matkalla. Avun piiriin hakeutuminen ei ole helppoa, ja päihteidenkäytöstä puhumisen kynnystä nostaa rangaistuksen ja stigmatisoitumisen pelko. Toimivampia keinoja käyttäjien auttamiseksi on kehitettävä jo jälleen kasvussa olevien huumekuolemien ja HIV-tartuntojenkin vähentämiseksi. On hyvä kuitenkin ymmärtää, ettei kaikki päihteidenkäyttö johda riippuvuuteen tai elämänhallinnan menettämiseen. Silti 24 prosenttia suomalaisista on syyllistynyt rikokseen, koska he ovat kokeilleet ainakin kerran elämässään jotakin laitonta huumausainetta. 25-34-vuotiaiden ikäryhmässä osuus on 45%.

Laittomista päihteistä – tai edes alkoholista – keskustelu on harvoin arvoneutraalia. Niin päättäjien, päihdetyön asiantuntijoiden kuin tavallisten kansalaistenkin näkökulmat saattavat erota toisistaan valtavasti.

Toki on kiistatonta, että kyseessä on hyvin monisyinen ilmiö, jonka ratkaisuksi tuskin on olemassakaan yhtä oikeaa totuutta. Toivoisin kuitenkin, että aika olisi kypsä avoimelle, ajantasaiseen tietoon perustuvalle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Tämä seminaari antoi rohkeaa esimerkkiä siitä. 

 

Kirjoittaja Paula Rautoja on Kalliolan asumispalveluiden johtaja ja on tehnyt pitkään työtä sosiaalialalla muun muassa päihderiippuvaisten parissa.

 

Kuva: Unsplash, Miko Guziuk

Tekijäksi Kalliolaan? Etsimme ohjaajaa Tiirakallion nuorisokotiin

Etsimme Tiirakallion nuorisokotiin ohjaajaa. Tiirakallion nuorisokoti on Kalliolan ylläpitämä lastensuojelun sijaishuollon yksikkö, joka tarjoaa sijaishuoltoa 10–17-vuotiaille psyykkisesti oirehtiville nuorille, joilla on erityisiä haasteita koulunkäynnin kanssa. Nuorisokoti on 14-paikkainen. Nuorisokoti sijaitsee Espoon Pellaksessa.

Perhetyöllä ja perheiden mukaan ottamisella nuorisokodin toimintaan sekä hoidollisella toiminnallisuudella, on merkittävä rooli yksikön toiminnassa. Yleisesti Kalliolan työ perustuu arvoihin, joiden mukaisesti edistämme yhdenvertaisuutta ja moninaisuutta, puolustamme oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa sekä luotamme ihmisen ja yhteisön kykyyn kasvaa ja kehittyä.

Nyt haettavan ohjaajan paikka on vakituinen toimi.

Tehtäviin kuuluvat:

  • asiakkaiden hoito-, kasvatus- ja ohjaustehtävät painottuen omaohjaajan työhön
  • kirjalliset työt sekä kodinhoidolliset tehtävät
  • Lisäksi työnkuvaan kuuluu toiminnan kehittäminen yhdessä työryhmän kanssa

Kelpoisuusvaatimuksena on soveltuva AMK-tutkinto tai aiempi vastaava tutkinto. Työ on kolmivuorotyötä.

Toivomme kokemusta:

  • työskentelystä sijaishuollossa, nuorten ja perheiden kanssa työskentelystä ja verkostotyöstä.

Edellytämme:

  • hyviä vuorovaikutus- ja ryhmätyötaitoja
  • Aito ja rohkea nuorten kohtaamisen taito on keskeisimpiä taitoja tässä työssä!

Tarjoamme:

  • mielenkiintoisen ja monipuolisen työn
  • työterveyspalvelut ja säännöllisen ryhmätyönohjauksen
  • Smartum kulttuuri- ja liikuntasetelit
  • Lisäksi koulutamme henkilökuntaamme säännöllisesti työstä nousevien tarpeiden pohjalta.

Työtehtävään valittavan on esitettävä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504 / 2002) mukainen rikosrekisteriote. Työ alkaa sopivan henkilön löydyttyä aikaisintaan 2.5.2019 tai sopimuksen mukaan ja on voimassa toistaiseksi.

 

Tiedustelut: Nuorisokodin johtaja Antti Sadeharju p.040 450 9213

Vapaamuotoiset hakemukset 12.4.2019 mennessä osoitteeseen:

antti.sadeharju@kalliola.fi

 

Tekijäksi Kalliolaan? Haemme koulutuspäällikköä

Haemme koulutuspäällikköä vastaamaan Kalliolan kansalaisopiston pedagogisesta kehittämisestä. 

Kalliolan kansalaisopisto on yksityinen aikuisoppilaitos, joka tarjoaa monipuolisesti omaehtoisen oppimisen mahdollisuuksia. Opisto sijaitsee Helsingin Kallion kaupunginosassa ja on Kalliolan setlementtitalon sydän. Opiston kehittämiseen vaikuttavat voimakkaasti kaupungistumisen ilmiöt ja alueen väestön rakenne rikastaa vahvaa vapaan sivistystyön perinnettä. 

Koulutuspäällikkö vastaa Kalliolan kansalaisopiston pedagogisesta kehittämisestä ja toimii tuntiopettajien esihenkilönä. Hän valmistelee ja panee täytäntöön opetussuunnitelmat sekä suunnittelee, kehittää ja toteuttaa opiston kurssitarjontaa yhdessä asiakkaiden ja muun henkilökunnan kanssa. Koulutuspäällikkö johtaa myös vuosittaisen kurssiesitteen laadinnan. Näiden lisäksi koulutuspäällikkö vastaa opetuksen järjestelyistä ja laadunhallinnasta sekä opistossa toteutettavista kehittämishankkeista. Opiston ja uusien koulutuspalvelujen kehittäminen yhdessä asiakkaiden ja muun henkilökunnan kanssa on myös olennainen osa koulutuspäällikön työtä, samoin verkostojen ja kumppanuuksien kehittäminen ja ylläpitäminen.

Koulutuspäällikön tehtävässä menestyminen edellyttää:

  • Soveltuvaa ylempää korkeakoulututkintoa
  • Vahvaa perehtyneisyyttä ja kokemusta pedagogisesta työstä esimerkiksi kielten opetuksessa
  • Vapaan sivistystyön ja kansalaisopistokentän tuntemusta 
  • Innostusta ja kykyä uuden kehittämiseen
  • Erinomaisia vuorovaikutus- ja viestintätaitoja
  • Suomen ja englannin kielen hyvää kirjallista ja suullista hallintaa
  • Kykyä seurata toiminnan taloudellisuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta

Lisäksi arvostamme:

  • Rehtorin kelpoisuutta (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuudesta 986/1998)
  • Kokemusta ja/tai näkemystä asiakaslähtöisestä kehittämisestä
  • Hellewi toiminnanohjausjärjestelmän tuntemusta
     
    Eduksi katsomme kokemuksen esihenkilötehtävistä ja sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä. 

Tarjoamme sinulle:

  • Mahdollisuuden toimia mielenkiintoisessa ja monipuolisessa tehtävässä yksityisessä aikuisoppilaitoksessa, joka toimii osana suurempaa monialayhdistystä.
  • Mahdollisuuden kehittää opistoa ja uusia koulutuspalveluita yhdessä osaavien kollegoiden kanssa.
  • Sitoutuneen ja innostuneen työyhteisön yhteiskunnallisesti vaikuttavassa organisaatiossa. 
  • Henkilöstönsä hyvinvointiin ja kehittymiseen panostavan työnantajan, joka tukee työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista esimerkiksi työaikajoustoin ja etätyömahdollisuuksin.
  • Monipuoliset henkilöstöedut (esimerkiksi lounas- ja kulttuurisetelit, kattava työterveyshuolto, hyvinvointia edistävät tiimipalkinnot, koulutukset ja merkittävät alennukset opiston kursseista).

    Tehtävä on vakituinen ja alkaa huhti-toukokuussa 2019 sopimuksen mukaan. Jos kiinnostuit, lähetä hakemuksesi palkkatoiveineen sekä ansioluettelosi osoitteeseen rekrytointi@kalliola.fi viimeistään 14.4.2019. Haastattelemme hakijoita keskiviikkona 17.4. iltapäivällä.

    Lisätietoja tehtävästä antaa yhteisöjohtaja Antti Karjalainen 046 921 0919 ja alueellisen setlementtityön johtaja Eekku Aromaa 050 400 9857.
    www.kalliola.fi

    Kalliolan Setlementti on yhteiskunnallinen konserni, joka lisää pääomaa hyvälle elämälle. Konserni koostuu yhdistyksestä ja sen omistamasta osakeyhtiöstä. Yhdistys tekee setlementtityötä pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa. Yleishyödyllistä toimintaa tehdään pääosin osakeyhtiön, valtion ja kuntien tuella.

Kesätyöntekijäksi viestintään tai kesäleireille? Kalliola mukana OP:n kesätyökampanjassa!

Kalliola on mukana OP Helsingin kampanjassa #kesäduuniOPnpiikkiin. Me tarjoamme siis mielekkäitä kesätyöpaikkoja ja OP Helsinki maksaa kesätyöntekijöiden palkat. 

Kalliolaan haetaan kesäksi 2019 leiriohjaajia, valokuvaajia sekä some-agentteja. Kesätyöpesti kestää 2 viikkoa ja palkka on 355 euroa. Hakuaika päättyy 18.4. OP Helsingin kesätyökampanja on suunnattu 15–17-vuotiaille nuorille. Katso alta tarkemmat kuvaukset tehtävistä ja älä unohda katsoa hakuohjeita!

Haemme kahta leiriohjaajaa

Leiriohjaajat työskentelevät Kalliolan opiston taideleireillä ohjaajina. Leirien osallistujat ovat 7-12-vuotiaita. Leirit ovat päiväleirejä, ne järjestetään klo 9-16, ohjaajien työaika on 8.30-16.30 maanantaista perjantaihin sekä ennakkoon sovitut valmistelutapaamiset. Ohjaajan tehtäviin kuuluu osallistuvien lasten hyvinvoinnista huolehtimista, leikittämistä ja leikkiin osallistumista, leiriin liittyviä järjestelytehtäviä sekä leiristä vastaavien apuna toimimista muissa mahdollisissa tehtävissä.

Leirit järjestetään kesäkuussa, tarkemmasta ajankohdasta valmisteluineen sovitaan erikseen valittavien leiriohjaajien kanssa.

Leiriohjaajilta odotamme kokemusta ja osaamista lapsiryhmien vetämisestä esimerkiksi partiossa, valmentajana, isosena, protu-ohjaajana tai muissa vastaavissa tehtävissä. Työtä tehdään aikuisen vastaavan rinnalla, mutta lapsiryhmän kanssa on tietyissä, rajatuissa tilanteissa pärjättävä myös yksin.

Hakemukset: eppu.saarela@kalliola.fi


Haemme kahta valokuvaajaa 

Valokuvaajat työskentelevät erilaisissa Kalliolan Setlementin yksiköissä ja tapahtumissa pääkaupunkiseudulla. Heidän tehtäviinsä kuuluu valokuvata toimintaamme kuvapankkiin. Kuvien toivotaan soveltuvan erityisesti nettisivuille sekä sosiaaliseen mediaan. Toki kuvapankin tarkoitus on myös tarjota kuvia monenlaisiin viestintätilanteisiin. Haluamme, että kuvien oikeudet siirtyvät Kalliolan Setlementille sen jälkeen kun ne on ladattu kuvapankkiin, jotta kuvia voidaan hyödyntää sujuvasti myös jatkossa. Hakijoilta toivotaan innostusta visuaaliseen viestintään ja jonkin verran harjoitusta valokuvaamisesta esimerkiksi omaan Instagramin tai jonkin harrastuksen puitteissa. Hakemukseen voi liittää linkin julkiseen instaan tai muuhun työnäytteeseen. Työ voi sisältää ilta- ja viikonlopputyötä, sillä Kalliolan tapahtumat painottuvat näihin aikoihin.

Työn ajankohta on sovittavissa kesäkuun alun ja heinäkuun puolivälin välille.

Hakemukset: eekku.aromaa@kalliola.fi


Haemme kahta someagenttia

Someagentit työskentelevät erilaisissa tehtävissä Kalliolan Setlementin yksiköissä ja tapahtumissa Pääkaupunkiseudulla. Heidän tehtäviinsä kuuluu Kalliolan somekanavien päivittäminen sekä videoiden tekeminen somekanavia varten yhteistyössä Kalliolan työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa. Hakijoilta toivotaan innostusta someviestintään ja jonkin verran harjoitusta esimerkiksi oman tube-harrastuksen parista tai harrastusten parista. Hakemukseen voi liittää linkin julkiseen somekanavaan tai tube-kanavalle.

Työ on sovittavissa kesäkuun alun ja heinäkuun puolivälin välille. Työ voi sisältää ilta- ja viikonlopputyötä, sillä Kalliolan tapahtumat painottuvat näihin aikoihin.

Hakemukset: terhi.leinio@kalliola.fi


Hakuohjeet:

Tee vapaamuotoinen hakemus, lähetä se suoraan sähköpostiin, jonka löydät kunkin tehtäväkuvauksen lopusta. 
  • Voit halutessasi hakea useampaa työtä kampanjamme kautta, mutta työllistyä vain yhteen tuettuun kesätyöhön.
  • Hakemusten tulee olla perillä viimeistään ma 18.4.2019 klo 24.
Kesätyöhakemuksessa on hyvä tulla esille mm.
  • henkilötiedot ja yhteystiedot; nimi, syntymäaika, osoite, puhelin, sähköposti
  • mitä paikkaa haet ja miksi juuri sinut tulisi valita
  • koulu tai opiskelupaikka, kielitaito
  • aiempi työkokemus ja työnantajat.
Hakemuksessa on lisäksi hyvä kertoa lyhyesti itsestä ja avata myös, millaisen työntekijän sinusta saisimme!
 
Onnea kesätyön hakuun!