Blogi: Tulevaisuuden yliopistoista Suomessa

Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Demos Helsingin keskustelunavaus kokoaa erinomaisella tavalla muutaman keskeisimmän teeman viime vuosien korkeakoulupoliittisesta keskustelusta. Keskustelupaperi liikkuu myös virkistävällä tavalla erilaisten vastakkainasettelujen ulkopuolella ja kiinnittää yliopistojen ja korkeakoulutuksen tiiviisti muihin megatrendeihin, joita suomalainen ja eurooppalainen yhteiskunta tällä hetkellä kohtaa. Nostan tässä lyhyessä tekstissä esiin kaksi ajatusta, jotka rakentavat hieman Demoksen paperin päälle ja jotka nostin esille myös omissa puheenvuoroissani julkaisutilaisuuden paneelissa.

Teesi 3: tieteellisen maailmankuvan levittäminen.

Yliopisto levittää tieteellistä maailmankuvaa parhaiten kouluttamalla kriittisesti ja laaja-alaisesti sivistyneitä ajattelijoita, jotka sitten kansoittavat tärkeät ja keskeiset tehtävät yhteiskunnassa. Tämä on ollut yliopistolle lainsäädännöllisestikin kuuluva tehtävä koko itsenäisen Suomen historian ajan. Voidaan kuitenkin samaan aikaan hieman provokatiivisesti väittää, että jollain tasolla yliopisto on epäonnistunut juuri tässä sivistystehtävässään.

Jos yliopisto olisi onnistunut tieteellisen maailmankuvan levittämisessä, jonka tässä yhdistän sivistystehtävänkin keskeiseksi sisällöksi, meillä ei ehkä olisi ollut populistista ja tutkimusta halveksivaa liikehdintää siinä määrin kuin nyt. Syy populismin nousulle Suomessa ja muualla Euroopassa ei tietenkään lankea yksin yliopistoille vaan muillekin yhteisöllisille ja pedagogisille instituutioille. Kuitenkin kun ajatellaan yliopistojen tavattoman keskeistä roolia nuorten ihmisten kriittisen ajattelun muokkaamisessa, on pakko miettiä, että miksi nämä samat ihmiset eivät ole onnistuneet ottamaan mukaan naapureitaan, joita esimerkiksi globalisaation luoma epävarmuus on koskettanut ja joille populistinen ratkaisu on näyttäytynyt turvallisempana kuin tieteellinen ja terve epäily helppoja ratkaisuja kohtaan.

Kun tarkastelee aikaa, jota nyt elämme, on helppo nähdä, että tieteellisellä maailmankuvalla on tarvetta. Yksi konkreettinen keino, jolla yliopisto voisi globaalina toimijana järjestäytyä, olisi esimerkiksi hyödyntämällä ranking-osaamistaan ja tarjoamalla esimerkiksi sertifikaatin luotettavalle tutkimukselle. Tämä sertifikaatti voisi toimia vaikkapa samalla tavalla kuin esimerkiksi englannin kielen taitoa kuvaava IELTS-todistus tai vastaava. Tämä helpottaisi kuluttajien ja median työtä, kun he haluavat nojata luotettaviin lähteisiin.

Teesi 4: yliopisto kaikille ikäryhmille

Yliopisto, erityisesti avoin yliopisto, tarjoaa matalalla kynnyksellä uuden oppimista janoaville iästä riippumatta mahdollisuuden opiskeluun. Tutkijat tarjoavat Studia Generalia -yleisöluentoja ja verkkokursseja sekä -luentoja on tarjolla kansainvälisesti hyvinkin merkittävä määrä. Yliopiston kansansivistyksellinen tehtävä, oppijan iästä tai muista taustatekijöistä riippumatta, on tämänkin teesin keskiössä. Suomalaisessa yhteiskunnassa on toinenkin instituutio, jonka missio on hyvin lähellä tätä nimittäin vapaan sivistystyön kenttä.

Kansalaisopistojen ja työväenopistojen ja vastaavien toimijoiden verkosto kattaa koko Suomen ja niillä on pitkät perinteet matalan kynnyksen yleissivistyksen tarjoamisessa. Vapaan sivistystyön toimijoiden ja yliopistojen yhteistyön tiivistäminen voisikin viedä tieteellisen maailmankuvan levitystä merkittävästi pidemmälle. Opistot voisivat hyödyntää kriittisen ajattelun opettamisesta saatuja oppeja ja sisältöjä muuallakin kuin kasvukeskuksissa ja yliopistopaikkakunnilla esimerkiksi kielten opetusta voitaisiin tarkastella samasta ja toisiinsa vertautuvasta perspektiivistä.

Kalliolan kansalaisopisto esimerkiksi käyttää Helsingin yliopiston kielikeskuksen kanssa samoja tuntiopettajia, mutta kurssien suorittaminen Kalliolassa ei vertaudu yliopiston kurssiin opintopisteissä tai ylipäänsä suorituksen rinnastettavuudessa. Olen luvannut laajentaa tätä vapaan sivistystyön ja yliopistojen yhteistyön syventämistä Sivistystyönantajien blogissa kevään aikana ja tältä osin keskustelu jatkuu.  

Kirjoittaja Antti Karjalainen on Kalliolan Setlementin yhteisöjohtaja.