kalliola vapaaehtoinen

Viikon vapaaehtoinen: Atte Ohvanainen

Kalliolassa toimii noin 150 vapaaehtoista erilaisissa tehtävissä. Tässä juttusarjassa tutustumme heihin.  

Kuka olet? 

Olen Atte Ohvanainen ja olen ollut Kalliolan vapaaehtoistoiminnassa mukana nyt seitsemän kuukautta. Aluksi olin mukana kielikahvilassa, jossa oli maahanmuuttajia ja meitä vapaaehtoisia. Se oli sellaista rentoa jutustelua ja olemista.

Viime kesänä järjestimme täällä ensimmäistä kertaa kesäleirin lapsille.  Se oli tosi jees, vaikka tietysti oli jotain käytännön asioita, jotka eivät vielä olleet ihan niin selkeitä. Se meni kuitenkin tosi hyvin ja lapset viihtyivät.

Tällä hetkellä olen työkokeilussa, joka sisältää Kalliolan tilojen kunnossapitoa, ihmisten kohtaamista ja neuvomista Naapuruustilojen olohuoneessa. Olen myös mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa erilaisia proggiksia, kuten Kalliolan osallistumista Asunnottomien yöhön. Lisäksi olen osallistunut Kalliola OY:n johdon organisoimaan palvelumuotoilu prosessiin, jossa suunnitellaan uutta toimintaa. Palaverit ovat olleet antoisia ja lämminhenkisiä.

 

Miksi vapaaehtoistyö?

Kun on itse saanut apua, on sitä myös mukava antaa eteenpäin. Olla jollain tavalla hyödyksi muille. Vapaaehtoistyön kautta voi avautua myös muita mahdollisuuksia. Koska minulla on ollut taukoa työelämästä, niin se on ollut myös aktivoitumista siihen suuntaan.

Tässä oppii myös sosiaalista kanssakäymistä erilaisista taustoista olevien ihmisten kanssa. Minulla on laajentunut tieto ja ymmärrys monista asioista. Esimerkiksi kielikahvilassa olen jutellut ihmisten kanssa ja saanut kuulla, millaisista lähtökohdista he ovat tulleet, sotapakolaisina ja muuta. Se antaa kasvot asioille ja ilmiöille, joihin ei muuten olisi mitään kosketuspintaa. Sitä niin helposti katsoo vain sen oman tunnelin läpi.

 

Parasta Kalliolassa?

Parasta Kalliolassa on talon arvot ja monimuotoisuus ja se, että täällä on niin laajasti erilaista toimintaa. Täällä voi hyödyntää omia kokemuksia ja saada uusia mahdollisuuksia.

 

Mieleenpainunut kokemus?

Ehkä sen kesäleirin viimeinen päivä. Yllätyin itsekin, että olin vähän kiintynyt niihin muksuihin. Se oli tosi positiivinen juttu, kun huomasi, että kykeni kohtaamaan niitä lapsia, osasi olla niiden kanssa ja pystyi olemaan hyödyksi ihan omana itsenään.